Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XXIV

Sissi,

minun on myönnettävä, että valehtelisin, jos väittäisin tietäväni jotain varmaa.

Tai, jos yleensä väittäisin tietäväni … mitä huomenna tapahtuu mutta; että tällaisena laivan peräsimessä on mies, joka on lähinnä kädetön rampa … kaiken suhteen ja, että hän on jo tuomittu mies… ja, että muu miehistö on uimataidotonta… ja kahmii kaikki pelastusliivit itselleen ja kansa jää veden varaan … eliitti pitää kyllä huolen pelastumisestaan … ja vauhtisokeus on yleisin vaiva mutta sitä ei nähdä ... mutta kellot kääntyvät eksponentiaalisesti eteenpäin, kunnes aikaan latautuneet tapahtumat syöksevät kaiken turmioon … ilmastonmuutoksella ei tässä ole mitään tekemistä, sillä vedenpaisumusta ei tule vaan maailma palaa pois …. hetkessä, ja niin loppu on saavuttanut alun tai päinvastoin … kuitenkin, joskus on ollut ensimmäinen päivä… eikö väin .. ja eikö silloin ole myös viimeinen …


Tiedätkö,

minun tekisi mieleni kääntää katseeni pois. Tunnen luissani ja ytimissäni tyhjyyden kauhun. Huomaan usein miettiväni, mitä on tähtein tuolla puolen, sillä emmehän me kukaan tunne emmekä tiedä sitä asiaa konkreettisesti.

Olen huomannut usein miettiväni, mikä on vienyt rakkauden ja miksi viha on tullut sijaan. Mikä ihme saa tarttumaan tapparaan, ja mikä saa kansan taistoon omia vastaan … itseä vastaan, kuin tämä olisi autonominen sairaus… siis sellainen, jossa omat solut alkavat tuhota kehon muita soluja .. siis jonkinlainen syöpä…

Joskus minun on vaikea tähytä menneisyyteen, kun tiedän mitä siellä on.. käännän katseeni mieluummin pois .. kuin Takakasvo, joka kulkee nyt naama persepuoleen kääntyneenä … olen nähnyt niin inhottavia näkyjä .. köyhyyttä ja sortoa .. olen tosin kuullut lasten naurua ja nähnyt heidän iloisia leikkejään mutta lapsihan on aina niin aito ja rehellinen. Nyt tunnen lähinnä surua katsellessani leikkiviä lapsia.

Haluan piilottaa sydämeni, näkemästä tätä kauhua joka tulee juoksevin askelin kohti.

Vittu Sissi, ja anteeksi mutta nyt me kyllä lähdemme kappakaan ja otamme parit oluet .. te pojat saatte jäädä tänne turisemaan …

Haluan pilvien edes hetkeksi väistyvän, sillä uskoakseni aurinko vielä tulee paistamaan … vai luuletko, että tämä on itsepetosta…

.. juostaan nyt valoon ja kapakan savuiseen ilmaan .. ai mutta ei perhana eihän siellä enää saa polttaa .. no haisee siellä ainakin hiki ja vanha viina ..

No niin Jussi,

… sinä taivaan ihme … tumman taivaan .. lähtekäämme nyt vähän alamäkeen kuuntelemaan päivän valheet ja emävalheet… mennään sinne missä rotat päivisin viettävät aikaansa ja täytetään maljat piripintaan .. hyväksyn ehdotuksesi … mutta älä sitten mainitse halaistua sanaa siitä, että olen edesmennyt… joten tapahtukoon Jussi, sinun tahtosi.. ehkä me näemme jonkun tutunkin … eikö se olisi mukavaa ..

Siispä matkaan kapeille poluille, leveille baanoille, yli ojien, halki vaarojen, soita kahlaten, norokorpia myöden ….

Jussi, paljonko sinne on matkaa…. ?

Sata metriä luullakseni.

Ja te koirat ja kissat … olkaahan eläimellisen kiltisti … me tästä lähdemme pesään …

Sissi, näetkö saman kuin minä … Troijan puuhevosia peräkkäin … ainakin kymmenkunta .. . mennään…. No niin annetaan nyt mennä mielenterveyden riskirajoille saakka … tie on auki hämyiseen helvettiin ..

Jussi, kuuntele… minä tyydyn kaikkeen sinussa ja luovun, eikö se ole valtavaa