öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa, osa IX


Nyt,

haluan, että kerrotte mitä on tapahtumassa. Haluan tietää mahdollisimman paljon.


Tietojeni mukaan, tämä maailman aika on päättymässä. Jospa joku teistä voisi olla niin ystävällinen ja kertoisi jotain rakentavaa, ennen kuin tämä pallo asukkaineen poltetaan pois.

Ehkä sinä Lasse voisit aloittaa ja sinä Poika Varjoisalta Kujalta ja perkeleen takakasvo voisitte käydä hieman ostoksilla, sillä tässä palaa aikaa jonkin verran.

Me käymme tämän maailman asioista vähän läpi ja sitä mitä toisissa ulottuvuuksissa ollaan asioista mieltä.

Muistakaa; ei mitään hölmöilyjä … ja ketään ei hakata, mitään ei hajoteta, ette herätä huomiota. Ja niin, tuotte muutaman pullon tai tonkan hyvää punaviiniä … ja valkoviiniä. Ja Poika, pidä huolta ettei tuo kasvo taas loukkaa itseään ja kasvojaan … eikä kenekään toisenkaan kasvoja .. muistakaa

No niin ystävät hyvät;

… on hauska nähdä teidät vainajat noin virkeinä ja eloisina. Todellakin.

Muuten Jussi,

.. eihän puutarhassasi majaile vampyyreja ? No hyvä. Sitten ei minun tarvitse pelätä mitään. En ole yleensäkään mikään pelkuriluonne. Sisällä on aivan liian kuuma, taidan mennä riippukeinuun. Sopii kai Jussi, että otan pienet tirsat … herättele sitten, kun ryhdymme toimiin.

Kuulkaa ystävät ...minä rakastan Jussia,

olen tällainen höpsö ...mutta 

…. Jussi on minulle minun elämäni … en osaa sanoa kuinka paljon rakastan mutta se on kuitenkin jotain hyvin suurta.

Minulla on muuten kuvia viimeisistä maalauksistani mutta katsotaan niitä sitten myöhemmin.


Mutta nyt, kuunnelkaa … sinä myös Sissi ..

… tämä on eräänlainen alustus ..

teidän on syytä varautua paradokseihin ja tulla ulos sitovasta järkiajattelun kaapista,

Kuulee usein puhuttavan ajoista, huonoista tai hyvistä ajoista tai siitä kuinka tänä päivänä enää kukaan voi uskoa Raamattuun.

Joka ikinen päivä kuulee ja näkee myös Raamatun ja sen sisällön tulkitsemista ilman rihman kiertämää, kädessä kartta,  mikämikä maasta, ja kompassista puuttuu neula, en aio jäädä tätä suremaan, sillä tunnen, että tässäkin jumalamme tekee työtään ja kaikki ovat keinoja joilla hän on täyttävä työnsä … Hän tekee niin kuin hän tekee ja on meille kaikille ilmoittanut sanassaan tekevänsä.

Me ihmiset olemme ajat

….......ajat olemme me,

ajassa elävät ihmiset

Jos, tahtoo muuttaa maailman on aloitettava itsestä.

Mikään ei sinänsä ole muuttunut mihinkään, ihminen on yhtä paha ja yhtä hyvä kuin on ollut aina ennenkin. Ihminen hakee vapautta onnen ja ilon kautta ? Onnea ja vapautta etsitään hedonistisista arvoista. Ja niitä meillä kyllä riittää.

Vapautta koetetaan ostaa rahalla ja valheella. Onnea haetaan positiivisesta ajattelusta, nauruterapiasta tai muusta ?

Positiivinen ajattelu on pikemmin kuin sairaus, se toimii symbioosissa rahanvallan huorana. Positiivinen ja, osta ja näytä ajattelun takana on enneminkin sitova itsesuggestio kuin minkään aseteinen vapaus tai onni.

Järkyttävää on, että meitä ohjataan tällaiseen sovinnaisajatteluun milloin minkäkin nimikkeen alla. Positiivisen ajattelun fasismi on eräs vaarallisimpia tapoja latistaa vakava ajattelu ja vastuu.

Pessimismi ei ole narisemista tai jupisemista vaan rohkeutta tarkastella maailmaa kirkkaiden linssien läpi.

Paradoksaalisesti rakennamme suuria rakennuksia, korkeita taivaita hipovia torneja, tämä kertoo jo sinänsä paljon ihmisen mielestä ja sen rumuudesta. Korkeus nimittäin loistaa pienuudessa mutta se ei pienennä korkeutta.

Entä sitten kärsimys, olisiko siinä avain vapauteen. Ihminen on aiheuttanut toiselle ihmiselle kärsimystä aina. Suurin kärsimysten muoto on varmaankin kansanmurha. Se ei haasta ainoastaan yksilöä ja yksilön vapautta vaan kansakuntaa ja kansakunnan vapautta elää. Kansanmurhassa riistetään kaikki. On aivan sama minkä uskon tai ismin nimissä näitä kansanmurhia on tehty ja tehdään, niissä kärsimys ylittää kaikki kategoriat.

Kärsimys voittaa kuitenkin aina opin ja tiedon, kun kysymys on vapaudesta. Kristinuskon syväulottuvuus on siinä, että kärsivä tavoittaa Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen ja elävöityy hänen kuolemassa.

Kärsimyksessä tapahtuu kirkastuminen ja seestyminen, viisaus. Kärsimys on myönteisten asioiden ja mahdollisuuksien katoamista ja siksi se kirkastaa sen mitä jää jäljelle.

Kannattaako vapautta sitten tavoitella lainkaan, koska se mahdollistaa kaiken, myös pahuuden. Pitäisikö tavoitella mieluummin kärsimystä, koska se on kuin kauneus, se tuo kyyneleet silmiin mutta kärsimys on ikään kuin kauneuden voimakkaampi laji.

Voiko ilo olla pohjatonta, ei ainakaan ilman kärsimyksen ja epätoivon kirkastavaa voimaa.

Maailma on kaunis, jos näkisimme sen pimeän horisontin taakse, jonka toisella puolella ruoho on, vihreämpää…. Ja jossa sanomme onnen satumaan sijaitsevan. Mutta meidän valomme on pimeyttä.

Mitä nyt sitten on tapahtunut ja tapahtumassa?

Kuunnelkaa nyt,

…. olemme niin suurten valheiden sokaisemia, että kaikki vapaus ja kauneus jäävät kyltymättömien halujen ja ekshibitionististen tavoitteiden alle. Ihminen on sairastunut ruttoon, jonka nimi on vapaus ja sen tavoittelu... rahan, itsensä korottamisen ja hedonistisen narsismin keinoin. Vapaudella ihminen sidotaan lopullisesti. Globaalius kaataa koko maailmantalouden nurin ja kaikki on laitettava uusiksi, tämä on saatanan portti ja juoni … tästä portista he tulevat … vasta-Kristus ja peto … huomioikaa, että globaalius on vain välimuoto .. ja lyhyt sellainen ... olemme todella sodan partaalla .. kansallistunteet kuohuavat .. no niin

Taide ja suuret luovat teokset ovat syntyneet ja kypsyneet kärsimyksessä ja saavuttaneet vapauden ilmaisussaan, tässä vapaudessa kypsynyt teko luo itse itsensä ja tuo mysteerin kaikkien ulottuville, se on taiteen kauneutta.

Tästä onkin helppo hypätä luovuuteen, joka on kuin lääkettä eksistentiaaliseen ahdistukseen. Luovuus nousee aina syvemmältä kuin tietoisuus, siksi todelliseen luovuuteen ei voi liittää laskelmointia.

Luovuus on tila, jossa ylitetään elämän ja ajan rajoittavat tekijät. Luominen yhdistää ihmisen ajattomuuteen ja siksi luova henkilö voi olla irti omasta ajastaan ja niistä rajoituksista joilla tiede- ja järkimaailma kahlehtii ihmisen vapauden, koska ovat rahanvallan uskon alla.

Jumalamme on luovuus, hänessä on kaikki luovuuden voima. Hän luo sanallaan joka on koodia jonka vain hän voi toteuttaa. Jumalalle ei ole mitään kuolemaa, hän on ikuinen preesens. Kuolema on saatanan pirullisin juoni. Koska ei ole kuolemaa on ikuisuus, on myös kärsimyskin helvetissä luonnollisesti ikuista.

Lopullisessa vapaudessa olemme täysin sidottuja Jumalaan, tilassa jossa Jumala on kaikki kaikissa. Niinpä, vapauden tunteen tavoitteleminen vie vapauden vain kauemmas ja kauemmas ja se pakenee aina pitenevin harppauksin. Ehkä perustavin syy kuitenkin kaikkeen on pelko todellisesta vapaudesta. Vapaudessa on niin paljon vastuuta, että me pelkäämme sitä, pelkäämme niitä mahdollisuuksia, joita vapauden aura nostaisi esiin.

En usko, että vapaus, ilman täydellistä sitoutumista Jumalan armoon ja Jeesuksen Kristuksen pelastukseen on mahdollista tässä maailmassa. En voi kuvitella, että sekulaariset mammonan uskoon sidotut ihmiset voisivat koskaan käsittää vapautta ja vastuuta tai, että he voisivat kylvää kauneutta nyt kylvämänsä tuhon tilalle, että he voisivat kunnioittaa elämää niin, että eivät halua nousta elämän yläpuolelle.

Suurimpia esteitä vapauden ja kauneuden löytämiselle on kuumeinen kokemusten etsiminen. Joka on myös nykyjoogassa ja itämaisissa meditaatioissa voimakkaasti läsnä. Aidossa vapaudessa on kyse kaiken menettämisestä, jopa sen, jonka itse luulemme meitä sitovan eniten Jumalaan. Vapaus on sitä, että antaa jumalan luoda itsensä uudelleen ja uudelleen ja käsittää se, että ei ole yhtään enempää kuin on, asettuu siis luodun asemaan ja vastaanottaa rakkauden. Jeesus sanoi: ?Isä on suurempi kuin minä?, Niinpä vapaus onkin ymmärrys, että olemme pelkkä suhde. Kun Jeesus eli Jumala ottaa vastaan itsensä itseltään, ei ole nöyryyttävää ottaa vastaan itsensä Jumalalta.

No niin, tämä on nyt tällaista alkusepustusta teille. Tärkeintä on, että käsitätte, että Jeesus tehdessään naruista ruoskan ajoi temppelin pihalta kauppiaat pois, koska ”me emme voi ostaa tietä Jumalan armoon”, se on suorastaan irvokasta ja, kun häneltä pyydettiin ihmettä… ei hän tarjonnut kuin sen, että sanoi hajottavansa temppelin ja rakentavansa sen kolmessa päivässä uudelleen .. siis itsensä … näin tuhoutui tuo uhraamiskulttuuri ja hänen kuolemassaan alkoi uusi, armon ja pelastuksen aikakausi … hän voitti kuoleman


Mutta Jussi, ihanaa ..

… on niin vaikea edes kuvitella todeksi sitä, että asumme siellä kultaisessa kaupungissa ainiaan yhdessä.

… elän suuressa toivossa ja uskossa, että näin käy ja rakkautemme kestää iäisyyksiin saakka, se on jo ylittänyt ajan ja paikan …

…. se on alla luojan huolenpidon ja häneen voimme luottaa .. tähdet ja kuu, aurinko, ne ovat yhtä meidän kanssa ... voimme valjastaa hevoset taivaallisten vaunujemme eteen ja karauttaa ajasta iäisyyteen .. sillä tosiasiahan on, että tuo iätön onni on jo nyt keskellämme

se ei kuluta, se on everlasting, se on toinen maa, maa jossa ei kärsimys kuluta ... voimme sulkea vaunujen verhot ja suudella salaa ja kuu vain vienosti hymyilee meille .. hän näkee meidät mutta ei tohdi häiritä kahden onnea .. kahden jotka rakastavat …

… anteeksi ystävät ,

tämä romanttisuus mutta rakastan niin kovin teitä kaikkia.