öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa, osa XV

Nyt kysyn teiltä, ja haluan suoran vastauksen. Onko, minussa jokin ruuvi löysällä ?

Itse olen sen valmis allekirjoittamaan mutta, entäpä te ystäväni. Ja muistutan, että toisinaan kiellän sen, sillä minäkin olen heikko luonne ja pelkään loukata itsetuntoani. Pelkään, että jopa minun muurini voisivat sortua ja luhistua, että sisimpäni tulisi esille paljaana ja haavoittuvana kuin totuus … että siinä minä seisoisin kaikkien edessä ja tuijoteltavana … ja että vieläpä kiihottuisin siitä .. ette te voi ymmärtää .. mutta, me tiedämme, että….

….kolme teistä on entisiä kotieläimiäni, joten teillä pitäisi olla tietoa ja yksi on entinen ja nykyinen naisystäväni mutta en ole silti aivan varma, että te tunnette minua ns. perin pohjin … ajattelinhan minäkin Sissi rakas, että sinä olet itse Saatana .. muistatko .. mielivärisihän on purppuranpunainen .. se kammotti minua .. enkä ole vieläkään aivan varma siitä mikä tai kuka sinä olet … mutta uskon sinua.. me rakastamme … me rakastamme

Pax, Onni, Lasse ...teilläkin on oikeutenne nyt kertoa mielipiteenne mutta en luonnollisestikaan painosta teitä mihinkään ..

No, tämä oli huumoria… nyt kaikki puutarhakeinuun, niin jatkamme tätä tarinaa .. muuten, kun tämä tarina päättyy … päättyy kaikki .. silloin tulee yö olemaan äänetön ja silloin kaikki pelkäävät aamua, sillä kaikki tietävät, että aamulla väkivalta rantautuu ja lasten ja äitien päät murskataan, silloin nukutaan vaatteet päällä ja kengät jalassa, silloin vesikouruista valuu valtoimenaan veri ja ruumiit ja sielut nousevat kilvan ylös … se on loppu .. mutta no niin, se siitä.. ekhei sittenkään, en halua pelotella teitä ...jatketaan psykoosista … saamme vielä varmaan odottaa tovin Takakasvoa ja Poikaa Varjoisalta Kujalta … heillä riittää varmaan leipomista .. sillä ihmiset joutuvat kovin mielellään hankaluuksiin ja heidän ihmismäisyyttä ei tarvitse epäillä … kerron nyt sen minkä jaksan ja kerron kaiken omin silmin nähtynä … en miellyttääkseni ketään vain kertoakseni, erään tarinan .. joka voisi olla kenen tahansa tarina …

Jussi kuule;

joskus minä todella olen kauhuissani, kun sinä puhut tuollaisia. Pelkään maailmaa ja sen pahuutta. Pelkään, että minut nielaistaan pahuuden suureen ahneeseen kitaan .. pelkään vieläkin vaikka olen jo kerran kaatunut, siis kuollut …..

Haluaisin säilyttää, sen ihan pikku tytön itsessäni joka joskus olin, haluaisin sen puhtaan sielun ja puhtaat unelmat …

Voisiko joku teistä maalata minulle sen kankaalle, taivaalle tai vaikka mihin … kaipaan niin kovin sisäistä lastani … ja haluan löytää hänet ..

Jussi,

haikeus voittaa minut kohta … suutele minua rakas.