öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa, osa XIX

Nyt Jussi, kuuntele ...

…”syntyessäni en tiennyt millaisen varustuksen olin saanut, en lapsena vielä ymmärtänyt sitä kuinka tuo isän ja äidin ja sisarien rakkaus ja turva, olivat suurta lahjaa.

Ymmärrän, että tätä lahjaa, en ole saanut vain itseäni varten, vaan se on laitettava jakoon, jotta se olisi suureksi iloksi kaikille niille, joille taide ja vapaus merkitsevät tasa-arvoa ja eloa ikuisessa nuoruudessa, jossa luovuus ei ole sidottu ikään, eikä sukupuoleen.

Luovuutta ei voi kahlita vaan sen pitää virrata pikariin kuin viini ja hyvä ystäväni, sen pitää myös antaa valua yli.

Lapsena opin, että malja on välillä tyhjennettävä kokonaan, jotta se voidaan jälleen täyttää. Sitähän se oli lapsuuteni, maljan tyhjentämistä ja täyttämistä, vanhempien kasvatus oli kasvatusta vastuuseen omasta elämästä, vaikka en sitä ehkä silloin nuorena niin ymmärtänyt.

Nyt tuo lapsuuteni elämä näkyy joka askareessa jota teen, se on mukana yhtä hyvin keittiössä patojen ja kattiloiden keskellä kuin ateljeessani. Olen iloinen, että olen voinut kasvaa tähän sovinnollisuuteen ja seestymiseen, menettämättä silti kykyäni luovaan hulluuteen.

Luodessani taidetta minut ikään kuin nostetaan ulos ajasta. Ajan voittaminen merkitsee tanssia neulankärjellä, tässä ikuisuuselementissä, jossa kaikki luovuus asuu.

Olen saanut lapsuuden, jossa minä voin turvallisesti lentää myrskypilvien yllä. Erityisesti vanhempieni avoimuus on nostanut minut ylös vaikeista elämänkokemuksista ja kasvattanut minua ymmärtämään, että paratiisi on tässä yhtä lailla kuin pahuuskin.

Rakastan hattuja, olen suorastaan niihin hullaantunut ja nostan nyt hattuani korkealle ja heilutan kättäni luovalle hulluudelle vastakohdaksi maanläheiselle järkevyydelle. Minä nimittäin uskon paljon muutakin, mitä me näemme vain silmillämme, olen luopunut ystävät hyvät ”terveestä vallanhalusta” ja siksi annan myös oman nahkani alttiiksi vaaralle.

Kiitän ja kohotan hattuani myös seuraaville henkilöille, joista ovat olleet suureksi avuksi työlleni. Kiitos, Jussi … ja exät, jotka suinkaan eivät ole exmiehiäni vaan perheeni jäseniä …

no, mutta Sissi … olen iloinen, että sinulla on ollut elämässäsi niin paljon rakkautta ja lämpöä… ja olen iloinen, että annoit minun kirjoittaa sinun kanssasi nuo sanat kirjaasi … taiteesi on suorastaan ihastuttavaa .. se on jotain sellaista, ettei minulla sanat riitä kertomaan ,,, rakastan sinua ..Sissi .. ja haluan sanoa...

… rakastaa voi vain hulluudessa

se on ainoa paikka, missä jokin niin paradoksaalinen tunne voi elää,

ehkä juuri siksi rakastan sinua kuin hullu

sekoan rakkaudesta

palan poroksi intohimosta sinuun

voisin kuolla rakkaani tähden

sinun tähtesi … mutta sinä kiirehdit edelleni ..

.. ja nyt ihmettelen millaisiin vaikeuksiin Poika ja Takakasvo ovat joutuneet, sillä he ovat olleet nyt poissa jo lähes viikon …

Jussi,

… ehdotan, että menemme Mozartin kanssa kylpyyn ja otamme lasit kylmää samppanjaa… laitetaan kynttilöitä loistamaan ammeen reunalle .. vai haluatko sinä jatkaa kertomustasi .. Pax ja Onni voisivat käydä’ kaupassa, kun niiden veijareiden tulo kerran nyt viivästyy .. vai

Sissi … haluan ensin sanoa sinulle jotain tärkeää…

… minä kunnioitan sinun elämäsi karttaa … vaikka siinä kävi niin kuin kävi mutta

niinhän meille kaikille käy joskus..

minun karttani on elämä syönyt, se on vanha ja rypistynyt … ja tarkoitan tätä nykyistä elämääni …

ja,

osa kartoista on matkan varrella hävinnyt ja,

osan ovat ahmineet liekit ahnaat elämän,

meidän karttamme ovat kumpikin yhtä tosia

ei toisen totuus ole toisen totuutta suurempi, ei todempi

ja nyt;

haluan kohdata sinut sinun maailmassa

kulkea siinä kahden kanssasi

ja,

rakastan kun kunnioitat myös minun maailmaani

se tekee sinut kauniiksi silmissäni ….