öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa, osa VIII

Kissa työntyi ensimmäisenä sisään, se oli tavallista kissaa melko lailla suurempi, ehkä hieman alle kaksi metriä. Sillä oli yllään tasaisen harmaa villatakki ja valkoinen silkkikaulaliina. Kissan perässä tuli noin satakuusikymmentäviisi senttiä pitkä tukevahko koira, jolla oli yllään hippiturkki ja päässä tummanvihreä lierihattu – hän haisi pilvelle. Heidän takanaan saapui hieman feminiininen uroskoira, joka oli laiha ja noin sadankahdeksankymmenen sentin mittainen suippokuonoinen ja suipon nenän päällä oli pyöreät silmälasit. Hänen hiuksensa olivat kauniisti kammatut ja olemus oli huoliteltu. Heidän takanaan oli vielä joku jota hän ei ollut odottanut. Tosin tulija tunnistettiin melko nopeasti, hän oli poika varjoisalta – kujalta; häntä kutsuttiin ”kuoleman lautturiksi”, viimeisenä työntyi rapusta sisään vielä takakasvoinen perkele, joka ei koskaan katsonut eteensä. Heitä kaikkia yhdisti yksi asia, he olivat raskaasti aseistautuneita.

Teitä perkeleitä onkin muuten odotettu. Tervetuloa.

Ohhoh sanoi Sissi, Jussi rakkaani ,sinulla on kova homma, mutta kun sinulla on niin kultainen sydän.

Ja me tervehdimme toisiamme perusteellisesti halauksin ja suudelmin.

Keskustelimme kaikista mahdollisista asioista, noin niin kuin po skoijii, eli sellasta kevyttä small talkia, josta en muuten erityisemmin pidä.

Ystävät rakkaat sanoi Sissi

ja rakas Jussi, minunkin ajatukseni ovat olleet kovin " mustia" ja apeita.

Minulla on ollut hirmuista riitaa Inn O Centin kanssa. Kuten tiedätte, hän on 33. asteen paskarappari.

Minä sanoin hänelle että olen, hänen luonaan vain velvollisuudentunteen vuoksi. Ja hän sanoi olevansa kyllästynyt minuun.

Ja nyt hyvät ystävät, en todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Minusta alkaa tuntua että olen liian uhrautuvainen ja kiltti.

Hän on niin vihainen ja aggressiivinen.... aina. Ja puhuu minulle tavattoman rumasti. Nimittää minua. Mm. prostituoiduksi ja haukkuu kaikkein rumimmilla ranskalaisilla nimikkeillä, joita en teidän arvoisassa seurassanne viitsi toistaa. En tiedä kuinka jaksan, jos kukaan ei auta minua.

Sillä ymmärrättehän, että faktat kauhistavat.

Jos vaan voisin sanoa jotain muuta, sen tekisin,

pysyn kuitenkin totuudessa.

Minä tunsin;

… kuinka viha nosti päätään

viha kihisi parvenpuutarhassani niin, että osa kukista alkoi voimaan pahoin

mutta;

…. tänään rakastin ehkä myös enemmän,

sillä olivathan vanhat jo edesmenneet ystäväni tulleet minua tervehtimään, jos edes olivat menneet...

Niin;

… viha voisi helposti rikkoa vahvimmankin muurin

voisi kaataa suurimmatkin tornit.

Nyt;

...viha oli yhyttänyt rakkautemme pesän

ja nyt ne olivat yhtä.

Viha söi valhetta kuin hevonen kauraa,

luulen, että Suomen kansan viha alkoi myös nousta sortajien

sekoittaessa ihmisten mielet

ja;

… luulen, että he nauroivat ylpeästi, huomista pilkaten.

Tosin nauru saattaisi loppua lyhyeen.

Pax nousi ylös ja hänen päänsä melkein hipoi kattoa. Aijaaha, no nyt kyllä syödään ensin ja kohotetaan tervetuliaismaljat. Huomenna sitten mietitään kuka lähtee saattamaan ja ketä.

Onni koira lipoi huuliaan. Arvasin mistä on kyse.

Onni hyvä idea, nyt tilataan pizzaa oikein reilumman kautta.