öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa, osa XVII

The real war is about,

you.

Sinä ja juuri sinä, sinussa ja sinusta käydään kaikkein hirveimmät sodat. Ja kukaan meistä ei ole murtumaton ja kaikki me olemme pahoja. Kaikki me pystymme siihen mihin ovat pystyneet pahimmat kiduttajat ja murhaajat. Juuri tuon meidän pahuutemme takia ei mitään kansallisomaisuutta pidä yksityistää eikä viedä pois kansan ulottuvilta mutta ne viedään … näin on korkein mahdollinen taho laskenut sanoman sydämelleni, eikä se ole meidän presidenttimme eikä edes Amerikan

Suomen presidentit Kekkosen jälkeen ovat olleet saamattomia nahjuksia. Heitä on viety kuin pässiä …

Tiedättekö te ystävät rakkaat, että meidän on ensisijaisesti voitettava oma vastustuksemme voidaksemme kuulla muiden ihmisten hyvinkin oikeutettuja vaatimuksia.

Jussi rakas,

… anteeksi, että keskeytän mutta minusta tuntuu, että meidän välillämme on voimakasta telepatiaa ja on ollut aina

... niin, tarinasta kasvaa jotain suurta, pienestä kasvaa suurta tai suuresta kasvaa pientä niin, että tuo pieni voi tuoda kaiken sen julki minkä hän on elämässään kokenut .. .. sinä Sissi tuot sen esiin taiteessasi, sinä luot silloin, kun olet hävittänyt itsesi… siksi se onkin taidetta .. siinä on sisällä voimaa ja latausta, joka on tullut syvältä alitajuisestasi .. siinä on mukana kaikki arkaaiset elementit joita emme tietoisesti kykene muistamaan … mutta nuo symolit ovat voimakkasti näkyvillä ja juuri siksi rapparit, bilderbergiläiset, ja muut ovat kuin avoin kirja niille jotka osaavat lukea symboleja

.. kuten tiedätte … hautajaiset ovat tilaisuuksia, jossa mieli herkistyy ja minä uskon, ja tämä on myös kristillinen näkökulma asiaan, että kuolleen ihmisen sielu ei poistu heti vaan viipyy, kuten Jeesus viipyi …. neljäkymmentä päivää ja sitten en tiedä minne tavallinen ihminen menee… Jeesus meni tietysti iäisyyteen siis tuohon aikojen välissä olevaan hetkeen, jossa hän on kaikissa mahdollisissa positioissa - eihän sitä voi järjellä käsittää mutta taiteen ja toisaalta pienuuden ja sen, että on nöyrä elämän edessä mutta ei nöyristele … mihinkään nöyristelyyn ei ole tarvetta, koska se on jo tekemistä, joka tuhoaa luovan armon ...

Mutta Jussi, pidetään me onnestamme kiinni vaikka minut ehtikin jo paha maailma murhata ja nyt olemme hieman erilaisia mutta vain hieman ja sinä tulet perässä .. en tiedä ovatko asiat niin tai näin ja kuinka tärkeää se yleensä onkaan … tietää yhtään mitään ..


no mutta Jussi .. miten se psykoosi .. kuinka siinä kävi ..


..…..no tilanne oli melko lailla pysähdyttävä … suorastaan peljästyttävä.. ja se olisikin vaikuttanut minuun varmaan enemmän jollen olisi saanut tietää, että nyt olin lähempänä kostoa kuin uskoinkaan ..... itse tuo peljästystila kaikkosi pikkuhiljaa. Sairaala oli täynnä sellaista epämääräistä huutoa, satoja erilaisia ääniä, huutoja, kiroilua, naurua, ivaa.

Ovet kolahtelivat ja käytävä kaikui ilkeästi. Näin vielä sellaisen näyn, että olin sängyssä ja yläpuolelleni ilmestyi tumma hahmo, joka osoitti suurella tikarilla suoraan rintaani. Suljin silloin silmäni ja ajattelin, että en avaa niitä enää koskaan. Halusin olla rauhassa ja riuhdoin lepositeissä aikani kunnes väsyin. En silloin tiennyt, että ihmisessä ei ole omaa rauhaa lainkaan vaan, että kaikki rauha on Jeesuksessa Kristuksessa, enkä olisi korviani lopsauttanut, jos joku olisi tuon totuuden minulle kertonut … en vielä silloin .. mutta olinhan toki toinen ruumiiltani kuin nyt … minä olen sellaisessa kierteessä .. no se selviää ..myöhemmin ..

Nukuin varmaan neljätoista tuntia ja heräsin säpsähtäen ja katsoin suoraan valkeaan kattoon. Siellä ei ollut tikarimiestä, mitään ääniä ei kuulunut mistään, kaikki oli hiljaa ja hengittämättä. Sitten kuulin kuinka oven lukkoa rapisteltiin ja saattoi olla, että se avattiin… en kuullut, että sitä olisi suljettu lainkaan .. ja uskonkin, että se oli ensikontaktini … häneen joka avaa ja sulkee ovia kuinka tahtoo … eikä niitä muut sulje eikä avaa, ei millään .. ei edes ydinpommilla…

Koin vielä ruumiista irtautumisen kokemuksen. Näin itseni katosta makaamassa siinä alhaalla ...surkeana, ruhjottuna, mitättömänä ja niin … niin ystävät minä säälin itseäni … mutta silloin ei sisälläni ollut tapahtunut vielä mitään heräämistä .. olin niin voimakkaasti tottunut polkemaan jalkani tähän saveen mistä minutkin oli ja on valmistettu ..

.. silloin kuitenkin rukoilin.. ristin käteni ja pyysin armoa edes käsittämättä mitä se armo voisi olla .. pyysin armoa itselleni, siis sille ruumiille joka makasi tuolla alhaalla sängyssä...joka oli minun savimajani ..

.. sanoin jotain, jos olet olemassa .. auta minua .. niin säikähdyksissäni olin, että pyysin apua korkeammalta taholta …

seuraavassa hetkessä oli taas siinä viheliäisessä ja kivuliaassa ruumiissani ja tiedättekö; minä tunsin lämpimän kosketuksen … ja hiljaista puhetta .. se oli kuitenkin minusta naisen ääni .. kyyneleet valuivat silmäkulmistani valtoimenaan .. ja kaikessa psykoottisessa tilassani päätin antaa tuolle olennolle kaiken omaisuuteni, mutta, että, eihän minulla oikeasti ollut sitä mitä lupasin antaa ….

päätin antaa hänelle mustan jahtialukseni, johon olisi kirjoitettu hänen nimensä kultaisin kirjaimin .. päätin antaa hänelle hopeakalustoni .. jota minulla ei luonnollisestikaan ollut … päätin antaa hänelle Luukin kartanon ja punaisen Volvoni .. ja päätin lahjoittaa myös tuon pitkän vartijan hänelle .. siis tuolle olennolle, vartijaksi ja matkakumppaniksi .. tuon vartijan joka oli viisimetrinen katuvalo .. annoin siinä tilassa kaikki psykoottiset mielikuvani … eikö se ole paljon ..

Voi Jussi, on se on paljon, ja niin sinä sitten tervehdyit. Sait antaa pois, ne mitkä sinua rasittivat, se oli armoa.

Mutta Jussi;

Onko, kristillisyydessä kysymys mielenlaadusta, asenteesta ja uskosta Jeesuksen Kristuksen pelastukseen osana Jumalan koko ihmiskuntaa koskevassa suunnitelmassa ja sen toteuttamisessa. Tai paremmin uskossa … mistä siinä on kysymys ..

ja kuitenkin;

….. miksi sitten näyttää siltä, että asiat, jotka koskettavat sisintämme ja osoittavat sen kuinka mätiä omenia olemme, aiheuttaa paljon vihaa itsessämme, joka käännetään kristillisyyttä kohtaan. Onko sinun mielestäsi asia niin …. Toiminta muistuttaa alkeellista ja patologista oman minän puolustusmekanismia ja kiukuttelevan lapsen toimintaa, ei aikuisen ihmisen … tällainen kuva tulee mieleeni Jussi,

mutta miten on Jussi … saanko nyt hieman häpeillen mutta iloisena tunnustaa, että jokaisen orgasmin jonka tulen saamaan pyhitän sinulle … en ole koskaan kenenkään muun kohdalla ajatellut ja unelmoinut noin ...

.. ne ovat lahja minulta sinulle ...