öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa, osa V

Minä ja hän, minun alitajuntani…

Jussi,

kuuntele minua, nyt.

Minä rakastan sinua kuin olisin joku pöhlö. Olen kuin olisin vailla järjen hiventäkään. Ihmettelen, kuinka se on mahdollista ?

Olinhan ennen pidättyväinen, sofistinen ja täysin vailla rakkauden hurmaa. Kuinka minä voin nyt olla tällainen. Johtuuko se uudesta keveästä olemuksestani, siis tästä astraaliruumiista .. Jussi, se on kevyt. Pidätkö sinä siitä ?

Olen kuolemani jälkeen todellakin uudesti syntynyt, vaikka tiedänkin, että olen välivaiheessa ja, että asun tuonelassa kaartuvien kattojen ja korkeiden pylväiden alla.

Mutta minä olen, rakkauden nälkäinen, ihan kuin teinityttö ja toisaalta kypsänä kuin aikuinen nainen.

Mutta Jussi, miltä minä tunnun … miltä minä tunnun ja maistun, kun rakastelet minua ? Olenko mielestäsi sellainen tytönhupakko … ensi kertaa rakkauden kohdannut tytönhupakko ...teini- ikäinen.

Tiedätkö Jussi,
minä olen onnellinen,että pystyn kaikista pettymyksistä huolimatta tuntemaan näin. Pystyn tuntemaan intohimoisesti sekä samalla kertaa hellästi … ihanaaaa Jussi, tämä on ihanaaaa.

Kiitän todellakin luojaa, että hän antoi minun pelastaa sinut… soturini.

Mutta nyt kuuntele Jussi,

Minä juttelin mieheni Mr. Inn O Centin kanssa… tiedätkö .. hän on mielisairas. Me juttelimme kaikkea ja sitten tajusin totuuden hänestä. Puhuimme halki, poikki ja pinoon.
Olimme kahdestaan. Tämä tapahtui siis ennen murhaamistani !

Asia oli juuri niin kuin sanoit. Hän Inn O Cent on 33. asteen muurari ja kaikki mitä hän oli minulle kertonut oli valetta ...mutta tietenkin sinä tiesit totuuden. Ihan sivumennen sanoen, varastin hänen silkkikaulaliinansa .. tuon joka nyt on kaulassasi … ainoana vaatekappaleena .. ja tietenkin nahkalierihattu ja bokserit, jotka toin sinulle Pariisista...

Jussi, pyydän sinulta anteeksi etten heti uskonut sinua ...mutta tiedäthän sinä minut ja alitajuntani .. mehän olemme mitä parhaat ystävät … ja ikävä kyllä ystävätkin pettävät toisiaan .. ketkä muut voisivatkaan pettää niin riipaisevasti …

Katsos Jussi. Alitajuntani ohjaa minua maalatessani ja kirjoittaessani.. se on se voima joka luo .. se on mystistä , mutta ei siihen ei voi sokeasti luottaa .. Perkeleellä on avaimet minunkin alitajuntaani !

Mutta, minne se menee ja mistä se tulee, siitä en osaa kertoa mitään. Se vain välillä on niin voimakas, että se on päästettävä ulos.

Mutta Jussi, sinä et saa sanan vuoroa.. Et ole puhunut taas yhtään mitään. En kuitenkaan aio löysätä kielenkantimiasi viinillä, sillä on vasta keskipäivä ja meillä on paljon tekemistä tai ainakin minulla.

Aion pikapuoliin lähteä sinne Andromedaan ja löytää Anais Desa Voodoon ja esittää hänelle muutamia tiukkoja kysymyksiä.

Nyt Jussi rakas … toivoisin, että lähtisit mukaan matkalle vaikka tiedäkin kuinka raskasta se on tuossa lihassa. Kuolleena on tavallaan helpompaa, on kevyempi olo. Ja vielä yksi asia Jussi, miltä minä tunnuin, kun rakastelit minua … eikö tämä astraaliruumiini olekin jotenkin tuore ja kimmoisa … juuri oikeista paikoista sopiva. Ja nyt, ota minut kainaloosi … ja kuiskaa korvaan nimeni….