öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa, osa I

Tuo Kreikka

Sinulle, turkoosin värinen

ja

rosmariinin tuoksuinen.

Sinun,

muistosi säilyvät sielusi sopukoissa ikuisesti.

Jussi,

eikö niin.

Voisitko sinä nyt kertoa totuuden niin kuin vain sinä sen tiedät. Olethan kuitenkin kohdannut Jeesuksen ja Perkeleen ja leikitsenyt heidän kanssaan vaikka oletkin vain ihminen. Tietääkseni. Vaikka olenkin nähnyt sinut toisenlaisessa ympäristössä ja olenhan nähnyt repeytyneen siipesi …

En minä tarkoittanut aivan niin suoraviivaisesti mutta tiedäthän sinä. Ei kai nyt ole enää mitään menetettävää. Kaikki palaa loppuun muutaman kuukauden kuluttua, eikö ? Huomaan ahdistuksesi sinun lisääntyneestä viininjuomisesta. Miksi olet ahdistunut vaikka täyttymys on jo oven takana ?

Tarkoitan sitä Jussi, että ehkäpä jumalassammekin on tuo saatanallinen puoli, koska hän kerran loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ehkä tuo ominaisuus äärimmäiseen pahuuteen oli myöskin mukana, kun jumalamme puhalsi tomuun elämän. Ja, että Jussi, tuo puoli ihmisessä oli, myöskin jumalan luomaa. Ja, että se on sitä, että … en tiedä miten tämän muotoilisin…. Tuo ainoa jumalamme on myös äärimmäisessä kaikkivoipaisuudessaan ... eihän jumalamme luonut vain osaa ihmisestä vaan kokonaisen ihmisen. Ihmisen … joka palaa takaisin ei yhtään mihinkään.

Etkö todellakaan aio sanoa yhtään mitään. Odota minä haen sinulle suuren lasin punaviiniä.

*
Jumalamme loi kokonaisen ihmisen, kaikkine piirteineen ja ominaisuuksineen.

Ja nuo ihmisessä esiintyvät asiat, ovat lähtöisin juuri jumalassammekin.

En tiedä. Ymmärrätkö sinä yhtään mitään tästä minun sekavasta puheestani, kun et näytä sitä mitenkään. No niin ota nyt viiniä seurakseni. Minun täytyy kiteyttää ajatustani tai siis niin, että sinä voisit kertoa tuon tosi tarinasi, niin kuin sen muistat.

Mutta, kuinka, sinä voit leijonani?

Minä, olen hyvää vauhtia toipumassa. Eilen luulin, että kuolen, kun en voinut hengittää ambulanssissa, joka tuli minut noutamaan ja olin koko ajan hengityskoneessa. Oikeastaan Jussi, minulla on melkoinen syy vihata puutarhassasi olevia ampiaisia.

No niin kultaseni, ei sillä nyt ole väliä. Vain sinä merkitset minulle jotain. Olet minun kaikkeni, ilman sinua ei olisi minuakaan. Tosin, jos olisin kuollut… mutta Jussi,
olen pohtinut jumalaamme, todella usein, niiden keskustelujen vuoksi joita olemme käyneet täällä puutarhassa lyhtyjen loisteessa, tähtien syttyessä mustalle taivaalle. Muistan Jussi, jokaisen suudelman ja hyvänä pidot, vaikka aluksi luulin, että et ole minusta fyysisesti kiinnostunut … mutta sinussa heräsikin peto … ah niin ihana peto .. älä katso minua tuolla tavalla .. näen, että et välittäisi jatkaa aiheesta keskustelua .. niin juuri jumalasta .. aiheesta … en minäkään. Totean vain kuten itse olet todennut;

Jumala loi ihmisen, omaksi kuvakseen.... jokaisessa ihmisolennossa
asuu saatana. Kun, jumalamme loi tällaisen ihmisen omaksi kuvakseen
niin täytyy myöskin jumalassa olla tuo sama piirre, se juudasmaisuus, saven maku ... hänessäkin, kuten hänen luomuksessaan asustaa. Saatana
niin kuin jumala, ja siis yhdessä Jumala ja Saatana .. niinkö … niinkö tai edes vähän niin,

mutta rakkaani, sinä valitset tietysti paikan ja hetken.

Sinä valitset paikan,siis missä kudot kaiken yhteen,
Sillä se on oikein, että minä en painosta sinua, en halua tehdä tällaista valintaa, enkä ottaa vastuuta ylleni. Sinä olet taiteilija ja ilmeisesti olet myös taiteilijoiden tapaan sokea omille ”töillesi”, sinähän olet saanut kutsun olla jumalan äänitorvi, sen olen tiennyt jo kauan aikaa. Sanon sinulle, siitä vaan rakkaani mutta sinun on sanottava se, mitä hän käskee sinun sanoa, kirjoita vaikka muistiin ..jotain.

No, etkö vieläkään halua sanoa minulle mitään. Suudellaan, rakastellaan, haluan omistaa itseni sinulle kokonaan. Haluan omistaa kaiken meille kahdelle, jotka olemme elämämme kaikkein suurimmat …

Olen saanut sinulta sanoinkuvaamattoman rakkauden. Tiesin heti sinun kuvasi nähdessäni, tuo mies on minun. Hän on minun kaikista puutteistaan huolimatta.

Rakastan, kun leikit kanssani tonttuleikkejä sekä keijukaisleikkejä, täällä puutarhassasi, rakastan, kun olet paha susi, rakastan sitä himoa joka minussa syttyy ja jolle en mahda mitään, rakastan kiihkeää ja kosteaa, limaista leikkiämme .. sitähän se on .. lihan himoa ..
rakastan, kun olet kertonut minulle historiasta, rakastan sinua, kun olet kertonut kuinka leikit hiekkalaatikossasi ja katkoit vihollisten kaulan ja kuinka opettelit uimaan lämpimässä veressä. Haluaisin taas rukoilla kanssasi mutta tiedän, että emme nyt voi.

Haluan nyt nostaa maljan sillä minä luulen, että sinä alat vielä puhumaan. Osa I