painajainen ja kuolema Suomessa

Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XLI

Suomi on kuollut, niin kertakaikkisen kuollut kuin voi kuollut olla.

Häpeän Suomen valtionjohtoa, häpeän itseäni ja jokaista suomalaista. Kuinka me kehtaamme sanoa olevamme ihmisiä? Mikä oikeus meillä on puhua ihmisistä yhtään mitään.

Jumalauta, että toivoisin Jeesuksen palaavan tähänkin maahan ja puhdistavan koko maan ja mieluummin iankaikkisesti … toisen ja lopullisen kuoleman kautta.

Erityisesti toivon ja varoitan rikkaita, sillä heidän syntinsä palavat pitkään. On oikein, että he joutuvat valittamaan ja itkemään sitä kurjuutta jonka he tulevat kohtaamaan.

Kuten on sanottu: ”Teidän rikkautenne mätänee niin kuin te olette mädättäneet ihmisen ja maailman. Teidän omaisuutenne ruoste on tuleva todisteeksi teidän vääryyksistänne. Teidän lihanne syö tuli; mutta te keräätte lisää aarteita rovioonne.”

Se palkka jonka olette riistäneet työmiehiltä, ihmisiltä, peltojenne niittäjiltä, se huutaa teidän kuolemaanne ja ne huudot ovat kohonneet ylös Jumalan korviin.

Mässäilijöitten palkka joutuminen teuraaksi. He ovat lihottaneet itsensä teuraspäiväksi. Te jotka olette tuominneet Jumalan oman; he eivät teitä tuomitse, vaan te itse kaikessa saastaisuudessanne tuomitsette itsenne ja sytytätte itsenne palamaan. Teidän tuomarinne ja asianajajanne on yksi ja sama; se on teidän saastanne, joka hautaa teidät alleen.


- Herää Jussi, mikä sinun on rakkaani, olet nukkunut jo melkein puolivuotta, vetämättä kertaakaan henkeä, mikä on käsittääkseni jonkinlainen lääketieteellinen ihme … sillä sinähän elät kai vielä … onneksi elät sinä rakas nallekarhuni. Mutta kuule; nyt on vasta tammikuu ja kaikki ei ole vielä kuollut, ei aivan kaikki … maailma tekee kyllä kuolemaa tai oikeastaan ei maailma, vaan se mitä me ymmärrämme maailmalla, siis tämä pieni paperille piirretty pallo, joka kohta kääritään kasaan ja viskataan tuleen …


- Sissi rakas … olet valunut puoliksi teoksestasi ulos .. kuulin unenläpi jotain ääniä … näin jonkinlaista painajaista. Näin Johana Vartiaisen näköisen karhun kusemassa itseään helvettiin, hän ikään kuin hupeni oman virtsansa mukana ja se kusi haisi kuin kymmenientuhansien ruumiit. Hän näytti aluksi nauttivan mutta sitten tuuli lennätti hänestä atomeja pois ja hän kuoli atomi atomilta, huveten kuin omaan mielipuolisuuteensa. Sissi, minä luulen, en tiedä mutta kaikki ihmiset näyttävät niin samanlaisilta nykyään .. ehkä ahneus ja pahuus saa heidät näyttämään samalta … no, oli kuka oli mutta inhottava painajainen joka tapauksessa….

Mutta missä ovat eläinvainajamme?

Jussi, he nukkuvat sikeästi; jäivät telttaan nukkumaan syksyllä ja eivät ole tulleet ulos. Olin aluksi huolissani, mutta hehän ovat jo kerran kuolleet ja eivät nyt kirkastetuissa ruumiissaan tarvitse välttämättä ruokaa eikä viiniä, kuten en minkään mutta Jussi... sinun laitasi on toinen, sillä sinähän olet vielä jotenkuten henkitoreissasi. Tiedätkö Jussi.. en minäkään ole jaksanut lähteä luotasi pois vaan olen lepuutellut itseäni eräässä maalaamassani teoksessa, jonka lämpimissä väreissä minulla on ollut hyvä olla …. ja tosiaan sieltä nyt valuin pois .. ja pyydän anteeksi, jos herätin sinut ...olen ollut seinälläsi ja katsellut maailmaa, kuin seisoisin avoimen lähteen äärellä;

kuunnellen ja katsellen elämää… sinun seinältäsi on niin hyvät näköalat ...

olen Jussiseni kutistunut paperitolloksi ja ajattelin jo, heittää itseni pois,

mutta en tee sitä vielä, enhän halua lähteä vaivihkaa, en ainakaan ihan vielä, sillä jollain omituisella tapaa rakastan tätä maailman valhetta ja tomua, jota sen ihmiset ovat,

kevyttä tomua, ei mitään aurinkoa pölyä vaan mitätöntä tomua,

jolla ei ole senttiäkään arvoa … ainoastaan henki on arvokas mutta sitä ei voi erottaa kaikesta saastasta…ei

ihminen tule paremmaksi milloinkaan, päinvastoin ihminen heikkenee, kunnes armonoven sulkeuduttua, hän joutuu itse itsensä tuomittavaksi… toiset jatkavat iäisyydessä ihanaa armorikasta ja upeaa elämää, sellaista jollaisesta ei täällä maailmassa voi kuvitella mitään… ei täällä, jossa kiinnostuksen kohteena ovat valhe ja paskanhaju .. eihän sille mitään voi, että meissä on osa myös himoa, ja vain osaksi voimme valita …

- tiedätkö Sissi, siinä painajaisessa sanoin sille Vartiais-karhulle, että anna minä katselen sinua vielä hetken mr. Mitättömyys,

anna minun nauttia siitä, kun sinä hupenet atomi atomilta ja kärsit, kunnes kukaan ei sinua enää koskaan näe, ei muista … sanoin, että olkoon nämä viimeiset sanani sinulle… ja olkoon tämä viimeinen synnillinen tanssini, jonka nyt saan juoda vieläpä aromilasista… haluan vielä hetken, että poltat itseäsi molemmista päistä mr…. Niin paljon minäkin huomasin paskasta nauttivani, kuten tuossa totesit .. ja sanoin,
että sen jälkeen voin lentää merenlahden toiselle puolen, jossa ei teikäläisiä muista kukaan, ei edes omat lapset … siten kuulin kuinka valahdit taulustasi pöydälle ...

- niin Jussi; vielä tulee ehkä kevät, ja vielä ehkä ehdit sille ainoalle sillalle, joka ei romahda kulkijan alta,

sille sillalle joka ei ole kuin pahin painajainen kuten tämä maailma, joka tulee pian räjähtämään altamme ja palamaan kuin tulitikku, sillä se se on, ”vain” tulitikku kaikessa mitättömyydessään…. Ja sen jälkeen, jos pääset yli voimme yhtyä miljoonia kertoja ja sulaa toisiimme .. niin usein kuin sinua miellyttää ..

Tiedätkö… minun tekisi mieleni herättää karvaiset ystävämme, mutta enhän sitä toki tee … mutta uudessa maassa minä otan sinut, oma tähteni, siellä minä tanssin kevein askelin yli hautojen sinun kanssasi, sillä haudathan on jo haudattu muistoihin ja saamme elää hänen kanssaan iankaikkisesti, joka viimeisenä seisoi multien päällä .. ja unohdamme, että olimme koskaan käyneet täällä epätoivon maailmassa...kuten meille on luvattu; kristallimeren rannalla meidän jokainen kyyneleemme pyyhitään pois… Jussi,
Toivottaisin hyvää huomenta, jos olisi hyvä huomen, mutta ei vielä ole hyvien huomenien aika vaikka kohta on aamu .. tiedät kyllä, että on vielä säkkipimeää ja pimeämmäksi tämä aina vain käy, kunnes kuten kohdatessasi Jeesuksen 04,57 oli jo melkein valoisaa … ja aamu tuli kituliaasti kompuroiden ja pikkuhiljaa alkoi valon määrä lisääntymään .. , säde kerrallaan ..