Kuule Jussi, sinähän kiroilit ….

Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XLII

Jussi kuuletko sinä mitä minä puhun …

- sanoin; ”Jumalauta, että toivoisin Jeesuksen palaavan tähänkin maahan ja puhdistavan koko maan ja mieluummin iankaikkisesti … toisen ja lopullisen kuoleman kautta”… ja nyt lisään, että rukoilen jokaisen viholliseni puolesta niin, että he tulisivat uskoon Jeesukseen Kristukseen, joka puhdistaisi heidät synneistään, että he tulisivat lujaan synnintuntoon ja oppisivat tuntemaan oman pahuuteensa… sillä oma pahuus laittaa pienelle paikalle, kun sen tunnustaa ja tunnistaa… seisoo ja voi polvistua Jeesuksen eteen… hänellä on voima antaa anteeksi ja muuttaa kaikki …

Jussi, tiedätkö, että ennen kävelin todella nopeasti mutta etenin silti kovin hitaasti… koetin liikkua takaperin liukumalla ja yllätyksekseni meninkin eteenpäin, takana oli muuttanut eteen je edessä taakse… edessä oli siis takanani ja takanani oli edessäni… itse en oikein hahmottanut paikkaani lainkaan… leijuin kuin neulankärjellä, vaikka liikuin ees ja taas …
nopeasti hymyillen…

- Sissi kultaseni, miksi sitten hymyilit nopeasti …

- Jussi kultaseni, me naiset hymyilemme aina, milloin sisäänpäin milloin ulospäin.. milloin ilosta, milloin kateudesta ...Jussi ymmärräthän .. me olemme syntyneet hymyilemään .. ei meitä kukaan muuten huomaa … on siis tultava kaapista ulos, on ymmärrettävä ensin kuinka tullaan kaapista ulos hymyilemättä….ja on muistettava, että kaappiin ei ole paluuta vaikka se kaappi olisi ollut pakastin….on annettava maailman tuulten pyyhkiä paljasta persettä ja unohtaa meetoot … sillä juuri tarjoutuminen meetoolle on hymyilyä itselle ja omalle kiimalleen, se on valhe joka ei kanna … se ei ole perseen puhdistamista erämaan tuulessa vaan perseen tarjoamista tatuointien kera arvosteltavaksi mutta auta armias jos arvostelija tai se joka sinne yrittää sormensa työntää on väärä ihminen, siitä tulee meetoomörkö … no se siitä ja sinä se Jussi et tätä mörköä taida edes tuntea … olet nimittäin nukkunut pitkään …

Vastapäiseen taloon tulee mustat vaunut.. Jussi …

- tiedän, sinne tulee mustat umpivaunut, he tulevat tai hän tulee niin, että minä tietäisin hänen tulevan ...

- Jussi sittenhän minun ei tarvitse pelätä...

Eipä silti, että olisin osannut edes pelätä,

Jussi; minä vain näin mustien vaunujen pysähtyvän portin pieleen

hallavat hevoset päästelivät vaahtoa turvastaan ja niiden selkä höyrysi

ja

alaston lierihattuinen mies nousi portaat ja koputti oveen

ovi avattiin ja ovesta ilmestyi valkoinen käsi, joka otti hatun hänen päästään,


hahmot menivät sisälle

nyt katson ikkunasta kuinka varjot liittyvät yhteen ja Jussi; kuinka ikkuna meneekään paksuun huuruun… yuuh aiih ouu mera jag blir galen... sådana … onko naapurisi svedunkielinen Jussi…

pisarat valuvat valtoimenaan ikkunanlasia pitkin epämääräisessä rivissä

nyt ovi aukesi,

mies tulee ulos ja hattu laitetaan hänen päähänsä

hän ajaa vaunuillaan suoraan auringonlaskuun

saa nähdä nouseeko aurinko enää ikinä ...

minusta tuntuu, että aika on pysähtynyt sillä harvoin olen nähnyt omenapuiden kukkivan tammikuussa … vai mitä sinä Jussi luulet tämän olevan …

- en minä Sissi tiedä mutta silmäsi loistavat kuin tiepolon sininen taivas, kasvoissasi on purppuraa ja vaaleanpunaista neilikkaa, olet kuin noussut aquamariinista merestä, kuten silloin kun pelastit minut hiekkarannalla, kun siipeni olivat repeytyneet ja olin tippunut tähän maailmaan, joka oli pahin mitä olin milloinkaan nähnyt, se oli musta helvetti silmissäni … mutta sinun katseesi oli kuin rubiinia ja kasvosi olivat mangolian kukan vaaleat … silitit ihoani, joka oli paljaana, silitit hilseilevää ruusunpunaista enkelinnahkaani ja minun silmissäni loistit kuin Jumalan lupaus sateenkaaren väreissä … saatoin nähdä elämäsi sinen, saatoin nähdä keltamustan ja violetin väriset vaikeutesi, elämäsi rikkonaisuuden ja ahdistuksen ja, että olit jo suunnitellut matkaa valheen alla tähtitaivaan takana olevaan mustaan helvettiin ..koska et ymmärtänyt , että olet jo täällä helvetissä ..missä käydään lopunajan taistelu maailmankaikkeuden herruudesta… olet minulle Sissi niin kovin rakas…
… sinä et sanonut tietäväsi mikä tai millainen olen vaan sinä tiesit, että me olemme tänäisinä ja tonaisina, siis toisenlaisia kuin miltä näytämme ja siksi lyönnit osuvat vain lyöjään itseensä … kuuletko kuinka hopealangat jotka pitävät elämää paikallaan kirahtelevat …


Pax seisoo teltanovella …