Emme suorituksillamme voi lunastaa elämäämme...


Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XL III

Jussi;

pitäisikö minun naisena, vaikkakin kuolleena ... alkaa toteuttamaan itseäni.. ja enkö minä eläessäni oikeastaan toteuttanut itseäni mutta .. tiedän,  minä unohdin hengen ja siksi petyin ... ei Jumala asettanut minulle ennakkovaatimuksia .. itse ne asetin itselleni ansaksi.. maallisena humanistina en tiennyt mitä minun olisi pitänyt kunnioittaa ..

Kuunteletko sinä Jussi rakas;

Kohta me olemme taas kaikki koolla, sillä kesä on jo ovella, ja kuten tiedät; kesällä kaikki on toisin ja niinpä eläintemme astraaliruumiitkin palaavat taas seuraksemme .. aivan ja ihan todellisina.. ja toivottavasti Jussi .. sinäkin heräät taas .. keskustelemaan ... olet nyt ollut mykkänä jo riittävän kauan .. antaisit vaikka vettä tuolle kissalle ja sanoisit jotain ...

Jussi, minusta tuntuu, että elämme lasisen juustokuvun alla ... niin kauhean pieneksi on elämämme talven pakkasessa ja pimeydessä kutistuneet ... anna nyt armoa minulle ja avaa suusi Sissi rakkaalle ... se riittäisi minulle ja Jussi; se riittää myös Jumalalle, sillä emme me suorituksillamme voi lunastaa elämäämme ja silti voit sentään puhua, ja muista; että Johannes kastajakin oli sentään valmis sitomaan >ehkä kuitenkin Jeesuksen sandaalien nauhat ..

Jussi, tiedän, että olemme omituinen perhe. Eläimet ovat eläviä vainajia, minä olen kuollut ja sinäkin olit kerran kuollut … muistatko kuinka silloin, kun vielä elin ...pelastin sinut rannalta .. olit silloin lähes kuollut enkeli.. suoraan sanoen ..olit enkelin raato, ja minä ja ystäväni kannoimme sinut turvaan ja ompelimme kauniit siipesi kasaan .. ymmärrän hyvin, että tämä on kaikki Jaakobin painia, josta ei armo pelasta vaan meidän on lunastettava itse itsemme ja siitä jää aina omat jälkensä, mutta koska Herra on vapautettu työhön … hän voi olla armollinen .. ja niin voi jokainen joka nöyrtyy ja toteaa, että ei saa mitään aikaan; saada aikaa > olla ihminen <

Harmittaa Jussi, että ilmat kylmenivät juuri, kun aurinko oli jo melkein sulattanut kielenkantasi .. enkä minäkään jaksa asu suuressa taulussani nyt yhtään enempää … ymmärräthän, että valuin sieltä jo yli kuukausi sitten > elämään< .. ja nyt kaipaan välillemme jännitystä, sillä en ole kylmä vaikka olen kuollut .. suoraan sanoen .. käyn melko kuumana..

Jos alat puhua; kerron sinulle Iisakin perheen ongelmista ja miksi Rebekka rakasti enemmän Jaakobia ja miksi hän rakasti enemmän toista kuin toista … ja kuinka rikki tuo perhe lopultakin oli ja mikä ristiriita on vielä tänäkin päivänä perheissä … niin, ymmärräthän, että vanhemmat säteilevät usein hieman väärällä tavalla suhteessa lapsiin … miten on luuletko, että pojat luhistuvat äitiensä houkutuksiin ja … siksi Jeppe siis juo …

Miksi me kaipaamme aina sitä, että me hyödymme toisista ihmisistä … muuten me menemme perse edellä ns. puuhun mutta onko se sittenkin parempi tie, kun mennä pää edellä maahan … ja syvälle

.. ja minäkin lupaan keittää meille Edomin ruskeaa keittoa, kunhan te vaan nousette taas elämään … mutta en vaadi mitään, enkä ota vastaan mitään… haluan vain palvella teitä ystävinäni …