Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XXV

Tiedättekö, en millään jaksaisi mutta aloitan varovasti ….

missä tie on levein, joskus harvoin tajuaa ja silloinkin hyvin hämärästi, heikkoudessa on voimani...siinä heikkouden hetkessä on voima, siinä paikassa rikkoontuu ympäristön sovinnaisuus… siinä hajottaa entisen minänsä.. ja kuitenkin on ehjä hetkessä … polku on siellä missä sitä ei ole takana… se on tie tulevaisuuteen … menneisyydessäni on tie tähän päivään ja tähän hetkeen … tulevaisuus on mitä on …

Kun Tor oli räjähtänyt taivaan tuuliin … istuin… Moskovassa hotelli Berliinissä … Minua tuskin erotti harmaasta ihmismassasta, tulin ylös Kuznetsky metroasemalta. Panin siinä tupakaksi ja jatkoin liikkumista massan mukana ja suuntasin sitten askeleeni 3, ul. Rozhdestvenkalla sijaitsevaa hotelli Berliniä kohti.

Tuuli puhalsi jäätävän kylmästi ja ilmassa oli talven tulon tuntua. Korjasin hattuni asentoa paremmin ja nostin kauluksen pystyyn ja suojasin oikeata, tuulenpuoleista korvaani viimaa vastaan.

Hotelli sijaitsi pienellä sivukadulla keskeisellä paikalla Moskovaa, siitä oli lyhyt matka Kremliin ja kulttuurin kehtoon Bolshoi teatteriin. Olin tullut katsomaan esitystä teatteriin.

Askeleitani kiiruhtaen astuin kylmästä hotellin lämpimään ja jätin takin portieerille, joka seisoi naulakon vahtina hieman kauhtunut virkapuku päällä.

Muutaman sanan vaihdoin miehen kanssa, niitä näitä, säästä ja kuinka talvi pian saapuisi.

Minulla oli huone tuon hotellin kolmannessa kerroksessa. Huone oli suhteellisen vaatimaton ja sen ainoasta ikkunasta oli näkymä Rozhdestvenkakadulle.

Istuin hotellin ravintolan ikkunapöytään aivan kultakoristeisen vesilammikon viereen, jossa pieni patsas, alaston poika iloisesti lorotti altaaseen. Katoissa olivat kristallikruunut, ja seiniä koristivat peilit, joiden kehykset olivat paksut ja kullatut. Lattia oli italialaista marmoria.

Tilasi pullon kivennäisvettä ja pienen karahvin vodkaa. Kivennäisvesi tuotiin kolme neljäsosalitran vihreässä pullossa ja viina 125 gramman kirkkaassa pullossa sekä tietenkin lasi, joka oli vihreää lasia, jonka sisään oli jäänyt ilmakuplia.

Kaadoin vodkaa lasiin ja sekoitin luonnonkivennäisvettä ja otin kulauksen, lisäsin sitten vähän vielä vodkaa. Viina lämmitti mukavasti kurkkuani ja pian koko ruumista.

Suloinen lämmön tunne levisi koko kehooni. Ravintolassa ei minun lisäksi ollut kuin yksi vanhempi mies, joka lusikoi borssi keittoa vapisevin käsin ja otti välillä vodkaryypyn kyytipojaksi. Sitten mies otti lehden ja alkoi lukea sitä, ja noin viiden minuutin kuluttua hänen päänsä nyökähti ja alkoi kuulua tasainen kuorsaus. Miehen ikää oli vaikea määritellä, jotain seitsemänkymmenen ja kahdeksankymmenen välissä.

Väliin vilkuilin ravintolan sisääntuloon ja väliin annoin katseeni kiertää koristeellisessa ravintolasalissa. Sitten minun suupieleni nousivat hymyyn. Eteisessä seisoi hyvinvoivan näköinen mies. Nousin ja tartuin miestä kädestä kaksin käsin ja suutelin tätä poskelle.

Amerikan presidentin kohtalo oli sinetöity ja niin oli monen muunkin.

Mutta ystävät hyvät, jaksatteko te todella kuulla tätä elämäni vaihetta ? Tarina on pitkä ja melko vivahteikas , suorastaan dramaattinen.

Ymmärrättehän; mitä tapahtuu, kun inhimillisen yhteiskunnan poliittiset voimat ja uskonnolliset ja oikeudelliset vallat lyövät kättä keskenään, …. yhdistävät moraalisen harkintakykynsä ja … niin; kyllä he tappavat toisensa sekä jumalansa… luoja , jos tietäisitte miten sammumaton on väkivallan himo … kuinka paljon uhreja tarvitaan ja kuinka riemullisesti ja suurella ilolla murhatöihin ryhdytään… ei ihminen , ei yhteiskunta rakasta totuutta, ei

oikeutta …. se pelkää siinä olevaa totuutta, sitä totuutta joka siinä itsessään on … ja suorastaan juoksee väkivaltaan …. ja sivistynyt yhteiskunta panee toiset töihin … he teettävät työn puolestaan .. he ovat fariseuksia … ymmärrättekö ..

… mutta ei meidän tämän takia tarvitse vetää lippuja puolitankoon vaan … salko pystyyn … eikö niin …