Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XXXVIII

Ihmiset katsovat paljon ukkonäköön, Jumala katsoo sydämeen. Eikö; ystävät hyvät ?

Tärkeintä on siis sisimpämme eikä se miltä näytämme ulospäin. Tämä myös meidän ihmisten olisi hyvä muistaa.

Oletteko huomanneet, että ihmiset yrittävät usein auttaa Jumalaa; ja tekevät niin kuin ajattelisivat hänen haluavan, mutta käy usein niin, että annamme vain sen mikä meiltä jää ikään kuin yli. No, mutta ystävät se siitä … minun tarvitsee miettiä näitä asioita, koska tulen räjäyttämään ”hallin” teoillani ja puheellani… siis ”vapaavuori kappeliin”…. Sinnehän me lopulta menemme … rakkaat


Kerronpa teille erään tarinan …



Myönnetään lupa Richard Ekholmille, siis minulle …
vapaata kulkua varten Oulunkylän ja Helsingin välisellä rautatiellä.
OULUNKYLÄ 9.1.18
KOTTBYN punaisen kaartin ESIKUNTA
Katselin kulkulupaa; asemalla oli aseistautuneita miehiä punaiset nauhat käsivarressaan tai sitten nauhat menivät olan yli ja tulivat kainalon alta. Punaisia oli kerääntynyt asemalle muutaman kymmenen miehen joukko. Sotilaallisen näköinen punapäällikkö lähestyi häntä ja kysyi?
- Onko teillä asetta ?
- On Browning 7.65.

- Miksi teillä ei ole punaista käsivarsinauhaa. Esikunnasta on tullut määräys, kaikkien, siis teidänkin on liityttävä kaartiin ja nyt heti. Kai te sen käsitätte. Tulette tänne kuin joku rosvopäällikkö ilman nauhaa tai tunnusta, teidät voitaisiin ampua vihollisena.

Silloin yritin pelata itselleni aikaa, jotta minun ei olisi ollut pakko liittyä punakaartiin mutta katsoin sittenkin paremmaksi suostua, koska en halunnut joutua vainon kohteeksi tai sala-ampujan yllättämäksi. Tiesin,että sellaistakin oli sattunut.

- Mihin te muuten olette matkalla.
- En oikeastaan erityisemmin mihinkään. Olen matkalla kotiini, vanhempieni luokse. Heillä on talo Oulunkylän läntisellä huvila-alueella. Olin koko kesän purjehduskauden töissä kalasumpussa, kerättiin itäisen Helsingin kalastajien saaliit yhteen ja kuljetettiin ne sitten Kauppatorille myytäväksi ja nyt olen menossa vanhempiani tapaamaan. Se ei nyt oikein luonnistu, meinaan se kalastaminen tähän aikaan vuodesta.

- Vai oikein talo ja huvila-alueella ja ei kalastus luonnistu, kuulkaahan minä te minua oikein pidätte? Kuulkaahan nyt, te menette nyt kaartin esikunnan sihteerin matkaan, hän antaa teille punaisen nauhan, jonka te laitatte käsivarteenne, sen jälkeen ja siksikin, että teillä on tuo ase, menette neljän miehen partioon, jonka johtajana toimitte te.

Teette kotitarkastuksen Grippen nimisen perheen luona. Heidän poikansa on porvari ja valkoperkele. Jos ja kun saatte hänet kiinni, tuotte hänet viivyttelemättä esikuntaan tai… toimitte tilanteen mukaan.

Käsitättekö te tehtävän – täysin? Kaikkein omituisinta oli, että puhuttelija tunsi hänet kyllä, ja oli nyt kuin ei tuntisikaan. Aavistelin veljeni etukäteen suunnitelleen kohtaamisen ja järjestäneen tapahtumien kulkua noin niin kuin ennakkoon.

No näytellään nyt sitten, ajattelin. Tuo punapäällikkö tiesi kyllä minut taitavaksi aseenkäsittelijäksi mutta mitä hittoa tämä nyt oli.

- kyllä käsitän sanoin teennäisen tarmokkaasti.

Sitten punapäällikkö huusi minun perääni; ”paskat te missään kalasumpussa ole olleet, perkele” , vasta pojankoltiainen mutta tarvitsen teitä, pääsette hommiin.

Grippenin poikaa ei talosta löytynyt eikä muutakaan erikoista. Miehet joita johtamaan hänet oli määrätty; alkoivat vaatia, että isä Grippen oli vietävä kaartin esikuntaan kuulusteluja varten.

Minä näin kuinka hopea esineitä hävisi miesten ahnaiden takkien syövereihin. Pienen kinastelun jälkeen päätettiin, että isä Grippen lähtisi esikuntaan. Hänelle ja hänen vaimolleen luvattiin, että he pääsevät pian takaisin, korkeintaan pari tuntia vie.

Jo pari kilometriä Grippenien talosta rupesivat miehet vaatimaan, että ukko on ammuttava. Eräs heistä oli ollut mukana ampumassa jotakuta talollista ja päässyt tappamisen ja pikkurosvoilun makuun.

Minä en halunnut moiseen rikokseen ryhtyä ja sanoikin, että pääesikunnasta oli tullut määräys, jossa kiellettiin kaikki tappamiset ja murhaamiset. Lupasin ilmoittaa asiasta eteenpäin, jos ukolle tapahtuisi jotain. Silloin yksi miehistä huusi!

- Saatana sä tapat ite ton porvarikäppyrän, perkele. Sitten huutaja tarrasi vanhusta käsipuolesta ja alkoi retuuttaa tätä metsään. He kaatuivat tietä reunustavaan ojaan. Grippen löi silmäkulmansa niin, että veri alkoi siitä norona juosta poskipäälle ja tippui kuuraiselle ojanpenkereelle.

- Kohta näät kun hurme virtaa, saatanan verenimijä; mies uhosi. Minä aioin huutaa jotain, mutta samassa ohimolleni työnnettiin kylmä metallinen kiväärin piippu.

-Sä kuulit kyllä, perkele, nyt sä meet ja tapat ton äijän sillä Sun pistoolilla, tai mää ammun sut ton äijän kanssa samaan kasaan kuin koiran; sanoi takanani seissyt mies.

Miehet tähtäilivät minua kiväärit tanassa ja tuima ilme kasvoillaan.
-Mee nyt ja tapa! He huusivat …

Hämmästyneenä huomasin siinä seisovan Valdemar veljen, omituinen vahamainen hymy kasvoillaan ja kehottavan.
- Mee ja tapa se veljes mieliksi, kerran se vaan kirpaisee – tee nyt veljellesi mieliksi, meet ja ammut sen.

Menin kuin huumaantuneeksi, pää tuntui paksulta ja ohimoissa tykytti ja metsänreuna eli ja keinui. Hyppäsin ojan yli.

Isä Grippen oli sidottu punaisella nauhalla puuhun kädet selän taakse, pää oli painuksissa ja veren ja kuolan tahrimasta suusta kuului voihketta. Kyyneliin sekoittunut veri tahrasi vaatteet ja tippui valkealle maalle.

Siihen taakse oli sitten ilmestynyt Mr. Seed, kerron hänestä myöhemmin… hän oli amerikkalainen lehtimies, joka oli jäänyt kiinni eräästä hiililaivasta mutta sillä ei nyt väliä … siinä oli myös äiti ja isä ja muitakin ihmisiä. Hämilläni otin taskustani Browningin ja asetin piipun tuon vanhuksen otsalle – sitten katsoin yleisöön, kuin teatterissa ja vielä kuin toivoin esityksen päättyvän, ja odotin kuulevani kuulevan armeliaat aplodit, mutta kaikki huusivat silmät pelkkinä suurina ja punamustina tulisina kekäleinä – tapa, tapa, tapa, ja minä katsoin kuin ulkopuolisena kuinka sormi koukistui ja vedin liipaisimesta, iskuri nousi…ja naks, kuului voimakas jymähdys ja luoti lävisti otsan ja meni takaraivosta ulos ja puun takana veri suihkusi ja pisaroi valkealle maalle.

Saatana sataa verta joku huusi. Kaikki kirkuivat yhteen ääneen ja minä tunsin pääni halkeavan. Sieluni oli synkempi kuin pimein yö ja eletty elämä muuttui harmaaksi tuhkaksi.

Äiti ja isä huusivat kilvan, hyvä poika, hyvä. Jostain kauempaa pimeästä usvasta liukui hautausmaa kohti, se tuli lähemmäksi, haudoista ojenteli luisia käsiä ja pääkalloja jotka nauroivat musta suuaukot levällään.

Kuten varmaan arvaatte, tämä oli pahaa unta. Olin laivalla matkalla Tukholmaan…. Sitten kuulin unen läpi…. murhaajaan, murhaajaapa, murlehekaljaa, mullekaljaa, mulle kaljaa kanssa,

Säpsähdin hereille, jossain hytin oven takana joku huusi; ”mulle kaljaa kanssa, anteeksi saisinko olutta kultaseni hah.” Sitten äänet loittonivat ja hytin ovi kolahti, kuului naisen naurua.

Tämä matka oli hirvittävä kokemus mutta onneksi tuo tapahtuma oli unta, vaikka osa siitä olikin totta … siinä menneet tapahtumat sekoittuivat uneen …

Sellaista se elämä usein on; kuin kuurupiiloa Jumalan kanssa, jossa kymmenen minää on laudalla mutta hän löytää ne kaikki.

No niin Lasse koira, sano sinä jotain kivaa …

Lasse nousi upeana seisomaan ja pani lasit pitkän kuononsa juureen… lasit olivat pyöreät ja toinen linssi oli halki … hänellä oli upea turkki päällään ja valkea kaulaliina … astraalimuodossaankin, hän halusi pitää päällään turkkia, ehkä, kun oli savesta muovattuna oppinut pitämään… Sissi huudahti; Lasse , olet upea ilmestys, kerrassaan mahtava … hiphei hurraa ..

Lasse aloitti mahtavalla äänellään:
Jesùs Bueno
anna minun olla se domino nappula,

joka ei kaadu mammonan edestä, eikä edessä

Jesùs Bueno
vahvista minua

jotta, tavarapalkinnon sijaan valitsen jumalallisen osani,

tietäen … oi… Jesùs bueno, että näin olen yksin ja yksinäinen ja niin ja näin voidaan minut runnella, niin ja näin voidaan viedä maallinen vapaus, savimajani voidaan hajottaa …

niin tai näin; uskoani, ette minulta vie

Kaikki nousivat seisomaan ja taputtamaan … skoolasimme illan kunniaksi ja rukoilimme yhdessä ... Suomen puolesta, koska tämä epäitsenäinen EU vasallivaltio on nyt todellisien vaaran vuosien kynnyksellä … suomalaiset poliitikot tarvitsevat rukouksen sillä heissä ei ole kuin kourallinen sellaisia jotka voisivat nykyiselle tilanteelle tehdä jotain …

Kerroin vielä, että minulla oli kirjahyllyssäni David Pawsonin kirja joka käsittele ajankohtaista islamin uhkaa … Eurooppa on nyt haudan partaalla ... ja vielä kuullaan itkua kaduilla ja kodeissa … tyhmyydestä maksetaan aina hinta … siitä Raamatun kuninkaiden kirja antaa hyvän kuvan … viisaus ja tyhmyys asuu usein samassa päässä ...