Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XXXVII

Ystävät rakkaat,

… kuten tiedätte, kateus on ehkä kaikkein pahin kuolemanvietin edustaja. Jatkan nyt sitä kertomusta, jonka kerroin Leonille Moskovassa 1955, hotelli Berliinissä.
Koko ikäni jo pienestä pojasta saakka olin tehnyt ruumiillista työtä ja sen myötä minä ainakin tunsin itseni kovakuntoiseksi. 11-vuotiaana liityin voimistelu- ja urheiluseuraan, sen nimi oli KÄPY, muistan vielä jäsenkortin numeron, se oli 22.

Siinä oli syntymäaikani 22.p. elokuuta 1899. Ja jäseneksi olin liittynyt 5.p. elokuuta 1910.

Puheenjohtajana seurassa oli V.V. Urhola ja sihteerinä toimi myöhemmin ”piireissä” arvonantoa saanut S.M. Jurvanne.

Tunsin suurta mielihyvää ja jopa myönsin olevani jopa hieman pollea saadessani tuo jäsenkortin, joka sinänsä oli vain noin 12x6 cm pahvilappu nimikirjoituksineen.

Harjoittelin lujasti, varsin painia ja nyrkkeilyä. Nyrkkeilyä tuli harrastettua vapaa-aikanakin poikasakeissa. Ja siitä sai sitten kotona satikutia.

Mutta faija; oikeastaan vaan yllytti tappeluun ja oli tyytyväinen niin selkäsaunaan kuin, jos joku muu oli saanut turpiin, kunhan ei vaan mitään sakkoja tullut hänen maksettavakseen, niin kuin hän asian ilmaisi.

Kova pitää olla ja takaisin täytyy lyödä, ei täällä muuten pärjää. Aitaa kaatuu ja tanner ryskyvää kun hevoset nai, sanoi faija; joka lause myöhemmin saatiin lukea Tuntemattomasta Sotilaasta sotamies Lehdon lausumana… joten kait se oli sellainen melko yleinen sanonta … no niin, ja sitten faija tokaisi, että elä nyt, elä poika, haudassa saat sitten levätä. Jumala häntä siunatkoon, sillä hän oli hyvä ja lopulta kuitenkin huolehtivainen isä, vaikka olikin juoppo ja vätys tietyssä mielessä mutta en muista oliko kenenkään työläispojan isä kovin raivoraitis… en tätä toki varmaksi mene vannomaan …

Olin selvinnyt Suomen sisällissodasta tai kapinasta tai veljessodasta ja olin vakaasti päättänyt, että heti, kun kynnelle kykenen, lähden Lappiin Lemmenjoelle kultaa kaivamaan. Ja tämän myös toteutin. Muutamia komeita hippuja sieltä oli tullutkin mutta niistä saadut rahat olivat huvenneet elämiseen ja viinaan; Rovaniemen-markkinoilla, kuten asia sanotaan. Onneksi minulla oli Josefina, joka piti minua aisoissa.

Ystävät, en nyt tiedä miten tämä tuli mieleeni, mutta on kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin. Jumalahan repii kaiken elämässä hajalle. Elämä menettää tarkoituksensa ja saa tilalle uuden tarkoituksen; todellisen tarkoituksen, jossa me saamme asua Jumalassa itsessään. Tätä ei moni ymmärrä; Jumala kyllä ymmärtää, ja se olisi jokaisen sisäistettävä… jokaisen joka uskoo Jeesuksen Kristuksen pelastukseen.
Minulla on tässä pari vanhaa kirjettä, jotka teille haluan lukea, jaksatteko kuunnella ?


Oulunkylä 27p.2.-22.
Terve veli!
Minä kirjoitan myös jonkun sanan Josefinan kirjeen mukana.
Olimme hiukan tulisilla hiilillä silloin sen Rovaniemen seikkailusi takia, mutta näkyipä tuo selvinneen ja nyt näyttää esiintyvän sinulle uusi este nimittäin rahojen hupeneminen, vaikka se seikka ilmenee hiukan epäselvästi kirjeessäsi.

Olisi suuri vahinko, jos sinun täytyisi sen syyn takia jättää kesken koko homma. Enemmin koetetaan täältä lähettää joku kolikko lisää joka ei liene niin vaikeata, sillä faija, Valdemar ja Hugo sekä Konstantin ovat täydessä työn touhussa taas. Niin, että kun saat tämän kirjeen niin kirjoita heti, jos tarvitset ja millä osoitteella olisi lähetettävä.

Olisi ollut viisaampaa, kun olisit jo tässä kirjeessä, Kyrön-kylästä lähetetyllä; antanut selviä tietoja raha-asioistasi, sillä, kun posti viipyy näin kauan tällä matkalla niin asiasi voivat joutua hunningolle siinä ajassa.

Nytkin oli kirjeesi ollut 12 päivää matkalla. Älä sure Josefinan puolesta ja elämisestä, kaikki on mennyt tähän asti mainiosti ja kyllä me hänestä huolta pidetään.
Tätä kirjoittaessani te tietysti olette jo matkan päämäärässä ja ihmettelen juuri kuinka kauan kestää ennen kuin saat tämän kirjeen.

En minä ole vielä missään töissä. Olin vähän toista viikkoa ”hantlankarina” Konstalle ja Hyykylle Korsossa. Se, böna ei tietysti enää lämmittänyt taskuasi Rovaniemestä eteenpäin, vaikka sehän on pieni asia.

Minkälaisia ne sun kaverit on, kuten se Finbyn mies?
Viikon päästä Ykäkin antaa ainakin osan siitä puvun hinnasta Joselle.

Lempi ja Jose kuluttavat aikaansa ompelemalla, lukemalla, makaamalla ja haisemalla. Minua ne nyt pitävät passarinansa. Poliittinen taivas on hyvin rauhallinen. Se sisäministerin murha järkytti kansaa kovasti ja sattu niin, että murhaaja oli aatelismies Tandefelt. Muuta en tässä tiedä mainitsemisen arvoista kuin voios hyvin ja lykkyä pyttyyn.
Ykä

Ja sitten luen vielä Idin Amerikan kirjeen teille … jos te jaksatte vielä pysyä hereillä …

Näin se alkaa..
Ai niin vielä semmoista, että saatiin siltä Idiltä Amerikoista kirje, kiellettiin vähän noin niin kuin siitä kertomasta, rahasta meinaan mutta, johan se on levinnyt, että tässä tulee tekstiä, kuunteles tätä.

Joseviinu
Älä näytä tätä kellän minä lähetän sinulle 100 sata taala newyorkin laivakonttorin kautta. Kirjeen voitt näyttä. anna Herttalle 10 taala eik hän oll se Pikku Fiinee kun käski tädin panna medicin hänen silmäs kun, siin oli kaikihöpönen siin silmäs.

Sanoin fiinu grootti inte, ja se itki niin kauhisti, mut sanoi vaan nauravansa.

Sano Hertalle terveiset, minä en sitä koskaan unhota.
Toivon että se tule sinun syntymä päiväksi. Onnea sinulle rakas fiinee Jose.

Taivas sinulle monta vuotaa jos se on herran tahto Idi-täti.

Idi- täti


Ystävät; minua liikuttaa mennyt elämä. Minä tiedän, että te kaikki olette kokeneet elämän, myös Poika Varjoisalta Kujalta ja Takakasvo joka nyt on muuttunut taas Etukasvoksi ja näkee kaiken ilman suodattimia, joka oli hänelle liikaa niin suurella annoksella mutta jumalan nimeen minä rukoilen, että hän saa kokea parantumisen ja muutoksen. Poika on taas elänyt kaikki ihmiselämät vaikka ei voi niitä muistaa ja ihmisen elämä on varjoissa elämistä ja piilottelua, kuten Adam ja Eva piilottelivat Jumalalta. Ihminen elää pahuuden ikuinen varjo yllään; mutta Jumala on antanut lupauksensa mukaisesti vaimon siemenen murskata käärmeen pään. Se tapahtui Golgatan ristillä; hetkellä jolloin saatana jo kuvitteli voittavansa. Kristus kuoli kaikkien meidän edestä ja nousi kuolleista kaikkien meidän edestä.

Ja niin … te muut olette eläneet ja olette nyt täällä todistamassa lopunaikoja, jotka suorastaan voi aistia kaikilla aisteilla … sellainen joka ei ole sitonut itseään valheuskoon, lain avulla teko vanhurskaaksi, tai hylännyt Jumalaa kaikessa saastaisuudessaan – ismeissä tai muissa ilmiselvästi elämää vastustavissa ajatusrakennelmissa.

Kuten huomaatte… jo yhden elämän tarkastelu on voimille ottavaa ja minun tekisi mieleni lasi punaviiniä mutta aivan kuin Pyhän Hengen iloksi ...koetan nyt siitä kieltäytyä … olkoon se minun pieni paastoni …


Saanko minä Onni, teidän kaikkien oma koiranen nyt sanoa erään runon, joka on tälle päivälle omistettu.

Ihanaa .. ilman muuta Onni.

Kröhöm ja hau,

Se nimi on muuten, Orjat

Tänään; ihmiset pelkäävät, he pelkäävät niin, että menehtyvät pelkoon ja sairauksiin, väkivaltaan ja rikoksiin.

Tänään; ahdistus painaa päät kumaraan, maa murehtii ja luonto lakastuu, juuri tänään saastunut maa kärsii ja itkee ihmisten tekojen vuoksi.

Tänään; kirous kalvaa maata, tänään, niin köyhät kuin rikkaat kärsivät vahinkoa.

Tänään; rikkaat ihmiset eivät voi enää nojata vaurauteensa heidät murskataan kuten köyhätkin, turvaa ei löydy mistään.

Tänään; ihmiset pilkkaavat kaikkea mikä on hyvää ja pyhää.

Tänään; ihmiset ovat itse itsensä orjia.

Tänään; ihmiskunta ajautuu niin syvälle orjuuteen, että se hyväksyy kaiken vääryyden ja vainon.

Tänään; alkaa vuonna 2017, mutta huomenna kaikki on toisin…

Bravoo, ystävä hyvä … Onni ... rakas koirani Onni … voi kunpa tietäisit miltä menetyksesi tuntui silloin, kun sinä sairastuit kuolettavasti … minä itkin vuosikausia … mutta kaikeksi onneksi meillä on joulunsanoma nyt ja aina … eikä niin …

Niin Sissi, lausu sinä nhyt oma ajatuksesi julki…

Joulun sanoma nyt ja aina

”Mies kulkee partaisena ja kidutettuna vankilan pihalla ja ylistää Jeesusta. Kaksikymmentä vuotta vankeutta ja raastavaa kidutusta, vain koska hän on kristitty.”

Jos, Jumala on meidän puolella kuka voi olla meitä vastaan ? No vaikka kuka, esimerkiksi oman maan laillinen hallitus tai ystävät tai lähimmäiset – eikö niin. Maailma on meitä vastaan ja maailma on Saatanan vallassa vielä tänään.

Mutta, Jumala on kuitenkin kaiken kärsimyksen keskelläkin ja siksi hänen kanssaan voimme kestää myös tämän nyt niin pahasti vääristyneen ja rikkonaisen maailman, jossa meitä johtaa sokea hallitus, jonka päämies sai jo ennen valtaan pääsyään varoituksen, mitä hän ei kyennyt kuulemaan.

Jumala on meidän kanssamme kaikessa mitä teemme.

Sanani ei kykene ilmaisemaan sitä voitonvarmuutta mikä minun sisälläni ovat. Me emme todellakaan ole mitään esineitä harhailemassa päämääräämättömästi täällä maailmassa, ei todellakaan, sillä me olemme kutsutut ihmiseksi, jossa Jumala saa olla meidän lähellämme, jos vain sinä sen sallit. Sinulla on vapaus valita se tie, mitä haluat kulkea. Täällä maailmassa hetkinen tai ikuisesti sellaisessa maailmassa, jota et voi edes kuvitella, jossa asuu todellinen rakkaus ja lempeys.

Ihmettelen jatkuvasti sitä totuutta, että emme pelastu minkään tekojemme ansiosta, vaan pelkästä armosta, sen jälkeen, kun olemme syntyneet uudestaan pois saatanan hallitsemasta maailmasta Jeesuksen Kristuksen armokuoleman kautta hänen lapsikseen.

Ei juutalaisuus, ei islamilaisuus, ei hindulaisuus, ei buddhalaisuus, ei mikään muukaan usko ole kyennyt luomaan ihmisen kautta maailmaan mitään parempaa – päinvastoin.

Kristinusko ei lupaa tällaista, koska se olisi valhe. Ihminen ei kirkastu tässä maailmassa eikä tule koskaan saamaan tästä maailmasta sellaista paikkaa, jossa meidän olisi hyvä olla.

On niin vaikeaa tunnustaa oma pahuutensa ja kertoa se tuhannella, niin tai sadallatuhannella. Vasta tämä täydellinen tunnustus avaisi tien parempaan mutta se vaatii kovin paljon siviilirohkeutta tuntea itsensä ja tunnistaa itsensä ja samalla hyväksyä muut ja muiden erilaisuus.

Usko ei ole ansio eikä teko. Usko on mieletöntä armoa jota me emme voi edes ymmärtää vajavaisilla ja sokaistulla ymmärryksellämme. Meidän aistimme eivät riitä kertomaan meille, että usko kutsuu meitä pienuuteen, sellaiseen nöyryyteen, jossa oma ylpeys kuolee, jossa elämä syntyy. Usko on dynamiittia.

Jo Raamatun alkulehdet paljastavat Jumalan suunnitelman laajan näkökulman tai niin tänään muodikkaasti sanotaan: ”suuren kuvan.”

Ihminen ei ole kyennyt itsessään muuttumaan tuhansissa vuosissa vaan on ollut aina kiireinen tappamaan ja tuhoamaan, varastamaan, valehtelemaan ja ahnehtimaan. Ihminen on itsekeskeinen, koska tämä maailma on annettu saatanalle ja hän on tämän maailman ruhtinas, jota me palvelemme, mikäli emme synny armosta uudelleen herrassa Jeesuksessa Kristuksessa – ja silti olemme saatanan vainottavina niin kauan kunnes hänestä tehdään loppu. Kristitty ei ole parempi, ei terveempi, ei synnittömämpi mutta uskossa Jeesuksessa Kristuksessa on hänen pelastus, tie ja totuus, joka vie perille sinne minne meidän on tarkoituskin mennä – Jumalan rakkauden yhteyteen.

Uskoon tulo ei sinänsä muuta ketään paremmaksi kuten ei valittu kansakaan ole parempi vaan päinvastoin pieni ja syntinen kansa, siksi me rukoilemme juutalaisten puolesta, että Jumala heidät armahtaisi ja avaisi heidän silmänsä, kuten nyt näyttää olevan tapahtumassa. Me emme halua muuttaa heitä kristityiksi, ei, vaan me haluamme, että he vihdoin näkevät messiaan, Jeesuksen Kristuksen ja palastuvat ja saattavat Jumalan antaman tehtävän loppuun. Me elämme nyt näitä aikoja.

Jumalan voima on aina pienessä ja siellä missä sitä ei ihmisen silmä havaitse. Jumala käyttää niitä ihmisiä erityisesti, jotka hän on valinnut aseikseen, mitä erilaisimpiin tehtäviin, mutta koko Jumalan seurakunta on hänen aseensa ja voimansa, hänen lupauksensa voima, joka on ääretön voima ja siksi kukaan ei voi muuttaa mitään Jumalan suunnitelmaa eikä hän luovu yhdestäkään lupauksesta.

Meille Jumala on paradoksaalisuus, maailmasta ulkopuolinen ja kaiken tutkimuksen ulkopuolella, jota ei ihmisen järki kykene tavoittamaan mutta Jumala on paljon todellisempi kuin sinä ja minä. Me olemme täysin riippuvaisia Jumalasta, hän ei ole meistä hitusenkaan riippuvainen, mutta hän ei petä lupauksiaan, josta me voimme elää ja jotka antavat meille voiman.

Usko monesti sotkee oman turvallisuutemme, me olemme niin suuria pelkureita, me emme uskalla antautua elämälle. Rohkeutta on olla lempeä ja armollinen mutta sinusta ei lähde mitään hyvää ilman uskoa ja vaatii todella rohkeutta uskaltaa sanoa tämä todeksi. Rakkaus on ihmisessä lähes tyystin kuollut ja vain kasa fraaseja tai jopa törkeyksiä, syntiä.

Koko elämä saa uskossa merkityksen, myös ne kaikki asiat joissa meitä on kuritettu ja jolloin olemme itkeneet katkerasti. Me emme näe kokonaiskuvaa. Me emme näe suurta kuvaa. Meidän toivomme on uskossamme.

Hän on valmis sinut kirkastamaan, hän on kirkastanut sinut jo ennen kuin maailmaa oli luotu. Jumala on sinut edeltä tuntenut, hän on meidän puolellamme ja, kun hän on sinun puolellasi, niin kuka voi olla se vastus joka repii sinut kappaleiksi ja tuhoaa.

Ei kukaan.

Jumala on sinun kanssasi. Meillä on hypervoitto Jeesuksessa Kristuksessa.

Hyvää Joulua tänään 20.9.2017 ja joka ikinen päivä …

Vapahtajan syntymän juhlaa voimme viettää joka päivä.


Ihana, kiitos sinulle sissi rakkaani,,, rakastan teitä kaikkia,