Mestari 

Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XLIV

"Mestari", 

No mutta Jussi, sanoitko sinä jotain ?

En.

Etkö sinä sanonut mestari, olin aivan kuulevani ... ihanaa, että olet taas alkanut harjoittelemaan puhumista... 

Saatoinhan minä sanoakin, mutta en jatka sanomaani. Ja Sissi, anna minun vielä levätä. Olen vähän kuin karhu näin keväällä ja herään hyvin hitaasti.

Näin unta; Amerikka tulee syttymään tuleen, ja näin kuinka armonlangat katkesivat ja neljältä suunnalta alkoi puhaltamaan voimakas tuuli yhtaikaa. Ensin se puhalsi voimakkaammin idästä mutta sitten se laantui ja länsituuli voimistui. Vedet ikään kuin värisivät ja odottivat kuohumistaan.

… mutta tuo mestari, ei ollut Jeesus … se oli pikemminkin Luciferin seuraajien toisilleen antama nimitys … saatanan seuraajien, joita meillä täällä Suomessakin on korkeilla valtiollisilla paikoilla ja vieläpä jotkut ovat melko suosittuja…

Jussi; voisitko sinä herättää jo eläimet ja Pojan Varjoisalta Kujalta ja Takakasvon, ja Jussi, ihmettelen kuinka he kaikki mahtuvat tuohin intiaanitelttaan, eihän se ole kuin kymmenen senttiä korkea …

Sissi kultaseni; kuolleet sielut eivät vie paljon tilaa nukkuessaan, ja poika mahtuu helposti tulitikkulaatikkoon etenkin talvella … mutta meidän on varauduttava ruuan suhteen, sillä herätessään heillä on takuulla valtava nälkä …

Mikä on tuo paalu tuon teltan edessä …

Se on pitkä tarina Sissi, sillä se on eletyn elämäni häpeäpaalu … ja kuten tiedät .. hävettävää meillä kaikilla riittää .. siksi ne on naulattava paaluun tai paremmin ristille .. se on kuin Golgatan häpeäpaalu.. ymmärräthän .. siinä on minun olemukseni pienoismuodossa mutta informaatiota siinä kyllä on… on kuitenkin Sissi hyvä, että tuntee, että on joskus edes ollut elossa… siinä on siis minun lihani halut… tiedäthän, että Jumalakin tuli lihaksi … Sana tuli lihaksi… eikö ole ihmeellistä .. mutta en minä pakene tätä kehoani, lihaksiani ...en minä halua sotia omaa kehollisuuttani vastaan, sen sijaan kiitän Jumalaa omasta kehosta, sillä enhän minä muuten eläisi lainkaan … eikä kukaan meistä .. kaikillahan meillä on ollut keho, jonka kautta me voimme myös rakastaa … voin kertoa vaikka sinulle Sissi … sanoa suullani; kuinka paljon minä rakastan sinua .. ja tietysti voimme tehdä muutakin … keho on kuitenkin paljon enemmän kuin moni osaa edes ajatella .. keho ja ruumis on asunto … mutta se ei ole kaikki vaan meissä on toki myös psyykkinen puoli ja suhteessa Jumalaan meissä on sielu… nyt .. tänään , kuten tiedät tunne- elämä jää ilman viljelyä ja se korvataan internetillä tai välineillä tai tehdään itsestä ”jatko”, lihaskimppu, joka on minän eli egon jatke, koska rumasti sanottuna oma ei riitä .. ja en puhu nyt mulkusta ja sen pituudesta…

hmmm .. identiteetti on karannut .. niin naisilta, kuin monilta nuorilta, jotka elävät kuin kuolleet aaveet … ymmärräthän, että ei sellaista kehollisuutta voi edes tyydyttää, koska ei tiedä.. mikä on .. onko mies, nainen tai ”muun sukupuolinen” … ja siksi niin moni on homoseksuaali, joka on niin evoluutioteorian mukaan kuin raamatullisesti … rikki .. eli korjausta vailla mutta korjaajaa ei kuulu, koska yhteiskuntaa ajetaan kohti yhtä yhtenäistä valtaa … se on sitä uutta maailmanjärjestystä, joka nyt silmiemme edessä toteutuu .. ja etenkin meillä, jossa pääministerinämme on empatia ja ajattelukyvytön sahapukki .. hän on mielestäni arvaamaton ja vaarallinen , koska ei tajua olevansa täysin valheessa ja tätä valhetta hän syöttää … mutta ei siitä sen enempää .. hän on saanut useita varoituksia ylhäältä mutta, ei hän tule koskaan tajuamaan… iso lapsi joka kiusaa , sellainen hän on ...kiusaaja sandlådassa … mutta nyt sinä Sissi rakas sait minut avautumaan … nimittäin .. maan johtoon tarvitaan oikea mies , siis oikea jotta koko yhteiskunta ei sairastu mutta sitä ei enää tule … me olemme liian pitkällä …

Mutta Jussi rakas;

älä turhaan nyt seuraa ja katso elämääsi tikunnokassa…

sillä järki on elämän suurin este, oma järki ja ymmärrys pettää aina,

se vie harhapolulle, se sulkee raollaan olevat ovet… ,

ei se osaa asettua suurempaan yhteyteen, siitä on tullut vain armoton isäntä

ehkä järki on hyvä vatsan palvelija, mutta suurten asioiden edessä se ei ole kuin tiellä…

Jussi, puhutaan avoimista ovista, revitään riimit esiin, tuodaan sanat varjoista valoon ja annetaan auringon paistaa myös pilvisäällä …

Anna minä katson sinua silmiin ja suutelen …

Emme suorituksillamme voi lunastaa elämäämme...


Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XL III

Jussi;

pitäisikö minun naisena, vaikkakin kuolleena ... alkaa toteuttamaan itseäni.. ja enkö minä eläessäni oikeastaan toteuttanut itseäni mutta .. tiedän,  minä unohdin hengen ja siksi petyin ... ei Jumala asettanut minulle ennakkovaatimuksia .. itse ne asetin itselleni ansaksi.. maallisena humanistina en tiennyt mitä minun olisi pitänyt kunnioittaa ..

Kuunteletko sinä Jussi rakas;

Kohta me olemme taas kaikki koolla, sillä kesä on jo ovella, ja kuten tiedät; kesällä kaikki on toisin ja niinpä eläintemme astraaliruumiitkin palaavat taas seuraksemme .. aivan ja ihan todellisina.. ja toivottavasti Jussi .. sinäkin heräät taas .. keskustelemaan ... olet nyt ollut mykkänä jo riittävän kauan .. antaisit vaikka vettä tuolle kissalle ja sanoisit jotain ...

Jussi, minusta tuntuu, että elämme lasisen juustokuvun alla ... niin kauhean pieneksi on elämämme talven pakkasessa ja pimeydessä kutistuneet ... anna nyt armoa minulle ja avaa suusi Sissi rakkaalle ... se riittäisi minulle ja Jussi; se riittää myös Jumalalle, sillä emme me suorituksillamme voi lunastaa elämäämme ja silti voit sentään puhua, ja muista; että Johannes kastajakin oli sentään valmis sitomaan >ehkä kuitenkin Jeesuksen sandaalien nauhat ..

Jussi, tiedän, että olemme omituinen perhe. Eläimet ovat eläviä vainajia, minä olen kuollut ja sinäkin olit kerran kuollut … muistatko kuinka silloin, kun vielä elin ...pelastin sinut rannalta .. olit silloin lähes kuollut enkeli.. suoraan sanoen ..olit enkelin raato, ja minä ja ystäväni kannoimme sinut turvaan ja ompelimme kauniit siipesi kasaan .. ymmärrän hyvin, että tämä on kaikki Jaakobin painia, josta ei armo pelasta vaan meidän on lunastettava itse itsemme ja siitä jää aina omat jälkensä, mutta koska Herra on vapautettu työhön … hän voi olla armollinen .. ja niin voi jokainen joka nöyrtyy ja toteaa, että ei saa mitään aikaan; saada aikaa > olla ihminen <

Harmittaa Jussi, että ilmat kylmenivät juuri, kun aurinko oli jo melkein sulattanut kielenkantasi .. enkä minäkään jaksa asu suuressa taulussani nyt yhtään enempää … ymmärräthän, että valuin sieltä jo yli kuukausi sitten > elämään< .. ja nyt kaipaan välillemme jännitystä, sillä en ole kylmä vaikka olen kuollut .. suoraan sanoen .. käyn melko kuumana..

Jos alat puhua; kerron sinulle Iisakin perheen ongelmista ja miksi Rebekka rakasti enemmän Jaakobia ja miksi hän rakasti enemmän toista kuin toista … ja kuinka rikki tuo perhe lopultakin oli ja mikä ristiriita on vielä tänäkin päivänä perheissä … niin, ymmärräthän, että vanhemmat säteilevät usein hieman väärällä tavalla suhteessa lapsiin … miten on luuletko, että pojat luhistuvat äitiensä houkutuksiin ja … siksi Jeppe siis juo …

Miksi me kaipaamme aina sitä, että me hyödymme toisista ihmisistä … muuten me menemme perse edellä ns. puuhun mutta onko se sittenkin parempi tie, kun mennä pää edellä maahan … ja syvälle

.. ja minäkin lupaan keittää meille Edomin ruskeaa keittoa, kunhan te vaan nousette taas elämään … mutta en vaadi mitään, enkä ota vastaan mitään… haluan vain palvella teitä ystävinäni …

Kuule Jussi, sinähän kiroilit ….

Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XLII

Jussi kuuletko sinä mitä minä puhun …

- sanoin; ”Jumalauta, että toivoisin Jeesuksen palaavan tähänkin maahan ja puhdistavan koko maan ja mieluummin iankaikkisesti … toisen ja lopullisen kuoleman kautta”… ja nyt lisään, että rukoilen jokaisen viholliseni puolesta niin, että he tulisivat uskoon Jeesukseen Kristukseen, joka puhdistaisi heidät synneistään, että he tulisivat lujaan synnintuntoon ja oppisivat tuntemaan oman pahuuteensa… sillä oma pahuus laittaa pienelle paikalle, kun sen tunnustaa ja tunnistaa… seisoo ja voi polvistua Jeesuksen eteen… hänellä on voima antaa anteeksi ja muuttaa kaikki …

Jussi, tiedätkö, että ennen kävelin todella nopeasti mutta etenin silti kovin hitaasti… koetin liikkua takaperin liukumalla ja yllätyksekseni meninkin eteenpäin, takana oli muuttanut eteen je edessä taakse… edessä oli siis takanani ja takanani oli edessäni… itse en oikein hahmottanut paikkaani lainkaan… leijuin kuin neulankärjellä, vaikka liikuin ees ja taas …
nopeasti hymyillen…

- Sissi kultaseni, miksi sitten hymyilit nopeasti …

- Jussi kultaseni, me naiset hymyilemme aina, milloin sisäänpäin milloin ulospäin.. milloin ilosta, milloin kateudesta ...Jussi ymmärräthän .. me olemme syntyneet hymyilemään .. ei meitä kukaan muuten huomaa … on siis tultava kaapista ulos, on ymmärrettävä ensin kuinka tullaan kaapista ulos hymyilemättä….ja on muistettava, että kaappiin ei ole paluuta vaikka se kaappi olisi ollut pakastin….on annettava maailman tuulten pyyhkiä paljasta persettä ja unohtaa meetoot … sillä juuri tarjoutuminen meetoolle on hymyilyä itselle ja omalle kiimalleen, se on valhe joka ei kanna … se ei ole perseen puhdistamista erämaan tuulessa vaan perseen tarjoamista tatuointien kera arvosteltavaksi mutta auta armias jos arvostelija tai se joka sinne yrittää sormensa työntää on väärä ihminen, siitä tulee meetoomörkö … no se siitä ja sinä se Jussi et tätä mörköä taida edes tuntea … olet nimittäin nukkunut pitkään …

Vastapäiseen taloon tulee mustat vaunut.. Jussi …

- tiedän, sinne tulee mustat umpivaunut, he tulevat tai hän tulee niin, että minä tietäisin hänen tulevan ...

- Jussi sittenhän minun ei tarvitse pelätä...

Eipä silti, että olisin osannut edes pelätä,

Jussi; minä vain näin mustien vaunujen pysähtyvän portin pieleen

hallavat hevoset päästelivät vaahtoa turvastaan ja niiden selkä höyrysi

ja

alaston lierihattuinen mies nousi portaat ja koputti oveen

ovi avattiin ja ovesta ilmestyi valkoinen käsi, joka otti hatun hänen päästään,


hahmot menivät sisälle

nyt katson ikkunasta kuinka varjot liittyvät yhteen ja Jussi; kuinka ikkuna meneekään paksuun huuruun… yuuh aiih ouu mera jag blir galen... sådana … onko naapurisi svedunkielinen Jussi…

pisarat valuvat valtoimenaan ikkunanlasia pitkin epämääräisessä rivissä

nyt ovi aukesi,

mies tulee ulos ja hattu laitetaan hänen päähänsä

hän ajaa vaunuillaan suoraan auringonlaskuun

saa nähdä nouseeko aurinko enää ikinä ...

minusta tuntuu, että aika on pysähtynyt sillä harvoin olen nähnyt omenapuiden kukkivan tammikuussa … vai mitä sinä Jussi luulet tämän olevan …

- en minä Sissi tiedä mutta silmäsi loistavat kuin tiepolon sininen taivas, kasvoissasi on purppuraa ja vaaleanpunaista neilikkaa, olet kuin noussut aquamariinista merestä, kuten silloin kun pelastit minut hiekkarannalla, kun siipeni olivat repeytyneet ja olin tippunut tähän maailmaan, joka oli pahin mitä olin milloinkaan nähnyt, se oli musta helvetti silmissäni … mutta sinun katseesi oli kuin rubiinia ja kasvosi olivat mangolian kukan vaaleat … silitit ihoani, joka oli paljaana, silitit hilseilevää ruusunpunaista enkelinnahkaani ja minun silmissäni loistit kuin Jumalan lupaus sateenkaaren väreissä … saatoin nähdä elämäsi sinen, saatoin nähdä keltamustan ja violetin väriset vaikeutesi, elämäsi rikkonaisuuden ja ahdistuksen ja, että olit jo suunnitellut matkaa valheen alla tähtitaivaan takana olevaan mustaan helvettiin ..koska et ymmärtänyt , että olet jo täällä helvetissä ..missä käydään lopunajan taistelu maailmankaikkeuden herruudesta… olet minulle Sissi niin kovin rakas…
… sinä et sanonut tietäväsi mikä tai millainen olen vaan sinä tiesit, että me olemme tänäisinä ja tonaisina, siis toisenlaisia kuin miltä näytämme ja siksi lyönnit osuvat vain lyöjään itseensä … kuuletko kuinka hopealangat jotka pitävät elämää paikallaan kirahtelevat …


Pax seisoo teltanovella …

painajainen ja kuolema Suomessa

Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XLI

Suomi on kuollut, niin kertakaikkisen kuollut kuin voi kuollut olla.

Häpeän Suomen valtionjohtoa, häpeän itseäni ja jokaista suomalaista. Kuinka me kehtaamme sanoa olevamme ihmisiä? Mikä oikeus meillä on puhua ihmisistä yhtään mitään.

Jumalauta, että toivoisin Jeesuksen palaavan tähänkin maahan ja puhdistavan koko maan ja mieluummin iankaikkisesti … toisen ja lopullisen kuoleman kautta.

Erityisesti toivon ja varoitan rikkaita, sillä heidän syntinsä palavat pitkään. On oikein, että he joutuvat valittamaan ja itkemään sitä kurjuutta jonka he tulevat kohtaamaan.

Kuten on sanottu: ”Teidän rikkautenne mätänee niin kuin te olette mädättäneet ihmisen ja maailman. Teidän omaisuutenne ruoste on tuleva todisteeksi teidän vääryyksistänne. Teidän lihanne syö tuli; mutta te keräätte lisää aarteita rovioonne.”

Se palkka jonka olette riistäneet työmiehiltä, ihmisiltä, peltojenne niittäjiltä, se huutaa teidän kuolemaanne ja ne huudot ovat kohonneet ylös Jumalan korviin.

Mässäilijöitten palkka joutuminen teuraaksi. He ovat lihottaneet itsensä teuraspäiväksi. Te jotka olette tuominneet Jumalan oman; he eivät teitä tuomitse, vaan te itse kaikessa saastaisuudessanne tuomitsette itsenne ja sytytätte itsenne palamaan. Teidän tuomarinne ja asianajajanne on yksi ja sama; se on teidän saastanne, joka hautaa teidät alleen.


- Herää Jussi, mikä sinun on rakkaani, olet nukkunut jo melkein puolivuotta, vetämättä kertaakaan henkeä, mikä on käsittääkseni jonkinlainen lääketieteellinen ihme … sillä sinähän elät kai vielä … onneksi elät sinä rakas nallekarhuni. Mutta kuule; nyt on vasta tammikuu ja kaikki ei ole vielä kuollut, ei aivan kaikki … maailma tekee kyllä kuolemaa tai oikeastaan ei maailma, vaan se mitä me ymmärrämme maailmalla, siis tämä pieni paperille piirretty pallo, joka kohta kääritään kasaan ja viskataan tuleen …


- Sissi rakas … olet valunut puoliksi teoksestasi ulos .. kuulin unenläpi jotain ääniä … näin jonkinlaista painajaista. Näin Johana Vartiaisen näköisen karhun kusemassa itseään helvettiin, hän ikään kuin hupeni oman virtsansa mukana ja se kusi haisi kuin kymmenientuhansien ruumiit. Hän näytti aluksi nauttivan mutta sitten tuuli lennätti hänestä atomeja pois ja hän kuoli atomi atomilta, huveten kuin omaan mielipuolisuuteensa. Sissi, minä luulen, en tiedä mutta kaikki ihmiset näyttävät niin samanlaisilta nykyään .. ehkä ahneus ja pahuus saa heidät näyttämään samalta … no, oli kuka oli mutta inhottava painajainen joka tapauksessa….

Mutta missä ovat eläinvainajamme?

Jussi, he nukkuvat sikeästi; jäivät telttaan nukkumaan syksyllä ja eivät ole tulleet ulos. Olin aluksi huolissani, mutta hehän ovat jo kerran kuolleet ja eivät nyt kirkastetuissa ruumiissaan tarvitse välttämättä ruokaa eikä viiniä, kuten en minkään mutta Jussi... sinun laitasi on toinen, sillä sinähän olet vielä jotenkuten henkitoreissasi. Tiedätkö Jussi.. en minäkään ole jaksanut lähteä luotasi pois vaan olen lepuutellut itseäni eräässä maalaamassani teoksessa, jonka lämpimissä väreissä minulla on ollut hyvä olla …. ja tosiaan sieltä nyt valuin pois .. ja pyydän anteeksi, jos herätin sinut ...olen ollut seinälläsi ja katsellut maailmaa, kuin seisoisin avoimen lähteen äärellä;

kuunnellen ja katsellen elämää… sinun seinältäsi on niin hyvät näköalat ...

olen Jussiseni kutistunut paperitolloksi ja ajattelin jo, heittää itseni pois,

mutta en tee sitä vielä, enhän halua lähteä vaivihkaa, en ainakaan ihan vielä, sillä jollain omituisella tapaa rakastan tätä maailman valhetta ja tomua, jota sen ihmiset ovat,

kevyttä tomua, ei mitään aurinkoa pölyä vaan mitätöntä tomua,

jolla ei ole senttiäkään arvoa … ainoastaan henki on arvokas mutta sitä ei voi erottaa kaikesta saastasta…ei

ihminen tule paremmaksi milloinkaan, päinvastoin ihminen heikkenee, kunnes armonoven sulkeuduttua, hän joutuu itse itsensä tuomittavaksi… toiset jatkavat iäisyydessä ihanaa armorikasta ja upeaa elämää, sellaista jollaisesta ei täällä maailmassa voi kuvitella mitään… ei täällä, jossa kiinnostuksen kohteena ovat valhe ja paskanhaju .. eihän sille mitään voi, että meissä on osa myös himoa, ja vain osaksi voimme valita …

- tiedätkö Sissi, siinä painajaisessa sanoin sille Vartiais-karhulle, että anna minä katselen sinua vielä hetken mr. Mitättömyys,

anna minun nauttia siitä, kun sinä hupenet atomi atomilta ja kärsit, kunnes kukaan ei sinua enää koskaan näe, ei muista … sanoin, että olkoon nämä viimeiset sanani sinulle… ja olkoon tämä viimeinen synnillinen tanssini, jonka nyt saan juoda vieläpä aromilasista… haluan vielä hetken, että poltat itseäsi molemmista päistä mr…. Niin paljon minäkin huomasin paskasta nauttivani, kuten tuossa totesit .. ja sanoin,
että sen jälkeen voin lentää merenlahden toiselle puolen, jossa ei teikäläisiä muista kukaan, ei edes omat lapset … siten kuulin kuinka valahdit taulustasi pöydälle ...

- niin Jussi; vielä tulee ehkä kevät, ja vielä ehkä ehdit sille ainoalle sillalle, joka ei romahda kulkijan alta,

sille sillalle joka ei ole kuin pahin painajainen kuten tämä maailma, joka tulee pian räjähtämään altamme ja palamaan kuin tulitikku, sillä se se on, ”vain” tulitikku kaikessa mitättömyydessään…. Ja sen jälkeen, jos pääset yli voimme yhtyä miljoonia kertoja ja sulaa toisiimme .. niin usein kuin sinua miellyttää ..

Tiedätkö… minun tekisi mieleni herättää karvaiset ystävämme, mutta enhän sitä toki tee … mutta uudessa maassa minä otan sinut, oma tähteni, siellä minä tanssin kevein askelin yli hautojen sinun kanssasi, sillä haudathan on jo haudattu muistoihin ja saamme elää hänen kanssaan iankaikkisesti, joka viimeisenä seisoi multien päällä .. ja unohdamme, että olimme koskaan käyneet täällä epätoivon maailmassa...kuten meille on luvattu; kristallimeren rannalla meidän jokainen kyyneleemme pyyhitään pois… Jussi,
Toivottaisin hyvää huomenta, jos olisi hyvä huomen, mutta ei vielä ole hyvien huomenien aika vaikka kohta on aamu .. tiedät kyllä, että on vielä säkkipimeää ja pimeämmäksi tämä aina vain käy, kunnes kuten kohdatessasi Jeesuksen 04,57 oli jo melkein valoisaa … ja aamu tuli kituliaasti kompuroiden ja pikkuhiljaa alkoi valon määrä lisääntymään .. , säde kerrallaan .. 

Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XXXIX


Ystävät, keväästä kevääseen käy meidän matkamme ja mukana on niin paljon tarpeetonta matkatavaraa mukana; meidän on kannettava pieniä hermopillereitämme mukanamme, olipa ne sitten mitä tahansa roinaa tai turhia lääkkeitä ...

ja kuitenkin lopun lähetessä alkuaan meidän on kaivettava olemuksemme perustaa; olemuksenne maata niin, että lähde näkee valon ja elämä alkaa virrata esteettä, Jumalan sana on elämän vesi.

Voimme toki valita toisenkin tien mutta sen päässä ei ole muuta kuin pimeyttä.

Parhaassa tapauksessa tajuamme, kuinka iankaikkinen Jumala on meille käsittämätön. Taivaat ja maa kirjaimellisesti vapisevat hänen edessään. Voimme saada ymmärryksen siitä, kuinka sydämemme on musta ja karrelle palanut ja kova kuin kivi; siinä ei ole elämää.

Ystävät me selittämme itseämme ja selitämme maailmaa; vaikka ei ole mitään selitettävää, sillä on vain se missä kohtaamme Jumalan rakkauden ja armon.

Tuo tieto riittää, se pyyhkii sydämen puhtaaksi Jumalan puolelta; ja saamme olla ihmisiä Jumalan ja ihmisten edessä … mutta tämä ei sovi saatanalle, siksi me olemme jatkuvassa ristiriidassa.

Tiedämme olevamme aurinkopölyä, tomua ja tuhkaa joka kuitenkin elää aistiensa suomissa mahdollisuuksissa.

Eikö ole ihmeellistä, että Jumala nöyrtyi tulemaan itse tomuksi ja kuoli puolestamme, jotta käärmeen pää hajoaisi ja jokaisella olisi mahdollisuus pelastukseen.

Jumala on lähde joka virtaa alkuräjähdyksestä toiseen, hän hengittää iäti ja on ottanut ihmisen veljekseen Jeesuksessa Kristuksessa ja näin me saamme kukin omistaa jokainen oman universumimme. Saatanan tarjous on ikuinen kadotus.

Voimme olla ihastuneita siitä, että saamme maistaa tuntea, kuulla ja nähdä, saamme kokea asioita ja meille on annettu vapaus valintaan, sitä ei ole eläimillä, sen voimme tarkistaa vaikka Pax kissalta ja Onni sekä Lasse koiralta, eikö niin pojat ?

Meillä on vapaus valita mutta olemme ja olemme halunneet tieteen ja oman järkemme kautta ylittää totuuden. Oikeasti tämä on koomista – järkeily johtaa usein koomiseen lopputulokseen, koska me emme itse tunne tietä, emme tiedä mikä on totuus, emme tiedä mitä on elämä ?

Tiedättekö, nauran sydämeni pohjasta nyt… keskustelen huumorintajuisen Jumalan kanssa. Hän on todella myönteinen ja niin myös ihmiselle oikein mitoitettu kaikessa viisaudessaan mutta ei hän ole antanut meille enempää kuin jaksamme kantaa.

Mutta Jussi,

… meistä olisi hauska kuulla seikkailuistasi Suomen itsenäisyyssodassa tai miten sen edesmenneen elävän tomun elämä lopulta päättyi, ja mitä kaikkea se piti sisällään.

missä tie on levein Sissi,

joskus harvoin sitä hämärästi tajuaa, että heikkoudessa on voima; se on paikka, missä kukin rikkoo ympäristön sovinnaisuuden, hajottaa itsensä, ja kuitenkin on hetkessä ehjä. Sillä tällainen ihminen, joka kulkee kapeita polkuja ja hämäriä kujia, luo polun itse, sinne missä sitä ei ole takana eikä edessä, eikä edes siinä hetkessä jossa on. Hän luo sen sanallaan oikeaan paikkaan siksi häntä ei voi tavoittaa, sillä hän ei ole siinä missä häntä lyödään.

Hänellä on aina edessään tulevaisuus preesensissä. Hän ei seuraa ihmistä, sillä ihminen on lopultakin vain valinnanvapauden saanut kasa tomua ja ihminen on syvimmältään äärimmäisen paha ja tarkoita tässä äärimmäistä pahuutta ja sitä, että se on meissä jokaisessa. Joka muuta väittää, ei tunne itseään eikä koskaan voi tehdä muille sitä minkä haluaisi itselleen tehtävän.

Jussi kulta, niinpä me tiedämme, että kaivelemme liikaa sinun menneestä elämästäsi tai oikeastaan siitä, josta jo tulit pois … mutta näetkös, uteliaisuus on jäänyt meidän edesmenneidenkin mieliin, aivan kuin muistona, joka väliin tulee esiin, aivan kuin ihmisen kollektiiviseen muistiin on jäänyt arkaaisia asioita, etenkin tietyt symbolit sen paljastavat … ja valitettavasti sinne on jäänyt myös symbolit jotka edustivat saatanaa, epäjumalia ja kaikkea jumalatonta. Ihminen rakastaa rituaaleja ja sirkusta, jos saan näin sanoa sinulle … Jussi kultaseni …


No niin; mitä olin kertomassa… että olin menossa Tukholmaan, kun uni yllätti … mieleeni nousee erinäisiä asioita laivalta ..


…. oikealla loisti Uspenskin katedraali komeine sipuleineen, tuokin toi pienen hymyn huulilleni sillä; ehkäpä niitä oli melkoisempia sipuleita jossain päin maailmaa, kaukana idässä, idän aavoilla aroilla oli suuria kaupunkeja ja suuria sipuleja, vanhoja ja monikerroksisia, viisaita sipuleja ja vieläpä värikkäitä.

Menin tutustumaan hyttiini ja varasin paikan ravintolasta.
Asettauduin hyttiin ja laitoin tavarat järjestykseen, niitä oli melko niukalti. Olenko kertonut, että minulla oli paha tapa tarkistella asioita ja niinpä jouduin tarkistamaan nytkin… olko alles in ordnung

Suoritin siinä muutamia voimisteluliikkeitä ja staattisia tai oikeastaan isometrisiä lihasjännitysharjoituksia. Oli niistä lukenut jostain aikakausilehdestä. Olivat kuulemma tehokkaita. Sitten otin suunnan laivan viidennelle kannelle.

Laivan keulapuolella sijaitsi cocktail-baari, viidennellä kannella. Ennen baariin siirtymistään olin käynyt varaamassa pöydän neljännellä kannella sijaitsevasta ravintolasta.

Ensin ajattelin käydä eväslinjalle ja pysytellä hytin siimeksessä, mutta päädyin kuitenkin hieman… todella hieman asiaa tuumittuani… suoraan sanoen, ei paljon rahtuakaan, ei siihen tosiaan tarvittu ajatusta eikä tuumailua päädyin illalliseen laivan ravintolassa. Mistä tuollaisia ajatuksia mieleen edes putoaa ihmettelin. Vatsa oli vaikuttanut ratkaisuun. Vatsa tuntui toimivan nyt erinomaisesti, ilmeisesti lääkityksen ansiosta, ja ehkä matkan, joka antoi uutta ajattelemisen aihetta. Saattoi luopua arkihuolista. Ja miten olisin voinut jättää tilaisuuden väliin. Oli minussa sen verran herkuttelijan vikaa, vaikka kyllä minä pintanikin pystyin pitämään, asioiden niin vaatiessa. Tämä käsitys minulla oli omasta luonteenlujuudestani. Tosiasiassa asia saattoi olla toisinkin, jos olisin sitä tarkemmin käynyt analysoimaan, minkä kyllä sisimmässäni tiesin ja siksi päätin jättää sellaiset turhat tuumailut väliin. Suojamuurit piti pitää sopivasti kiinni ja välillä sitten raotella sopivasti, niin minä ajattelin.

Baarissa otin alkuun kaksi Meukow konjakkia. Muistan, että kostutin sormen laisissa ja pyörittelin sitten sormea lasin reunaa pitkin niin, että se alkoi ilkeästi vinkua mutta lopetin sitten nopeasti. Tiesinhän minä, että lasi olisi soinut kohta korkeammalta ja ylittänyt sitten itsensä, särkenyt siinä sitten vain itsensä kohta sirpaleiksi. Näin käy myös ihmiselle, joka menee yli rajojensa. Vaikka en voi sanoa olleeni uskossa, tajusin luontaisesti monet asiat ja uskon, että Jumala kolkutteli usein olkapäätäni mutta minä olin syntinen ja tein syntiä sekä tahattomasti, että tahallani; aina murhasta alkaen. Ymmärrättehän, että ei niitä aina meinaa saada muistiin, koska siellä on tukoksia matkan varrella ja liika hätiköiminen vie liian kauaksi siitä mitä todella tapahtui.

Ajattelin; mistä sen tietää ehkäpä se olisi ollut hyväkin loppu moiselle mukille. Ja sirpaleidenhan sanotaan tuovan onnea ja sitä minä tulisin tarvitsemaan ja paljon. Mutta kuten tiedätte, onnea on monenlaista.

Kuin vaihtelun vuoksi tilasin yhden Courvoiserin, poltin siinä samalla yhden kohtuullisen kokoisen sikarin. Muistan savun maun, se oli hiukan makea, jotenkin sokerinen. Maku tuntui erityisesti kielenkärjessä. Imaisin oikein posket lommolla paksua ja makeaa savua, ja puhalsin. Tein renkaan ja puhalsin siitä pienemmän renkaan läpi. Mieleeni juolahti tuolloin kuva lääkäristä, joka oli vastaanotolla poltellut piippua. Mistä nuo mielikuvat tulevat ja minne ne menevät; sitä olisi ehkä syytä kysyä unien herralta.

Kyllä se minultakin kävi, en ollut eilisen teeren poika minäkään. Sitten mietti, olisiko pitänyt kääriä jymysätkä, mutta ei sentään, olisivat vielä muut pelästyneet, ” jätkää”, jymyjätkää. Sitä paitsi en muutenkaan polttanut kuin poikkeustapauksissa ja ollessani pienessä hutikassa tai oikeastaan, jos yleensä otin konjakin, joka oli minulle yhtä kuin alkoholi, sillä muihin juomiin en ruokailua lukuun ottamatta yleensä koskenut.

Jaloviina oli asia erikseen, sehän oli konjakilla leikattua paloviinaa ja, jos rahat eivät antaneet myöten, oli tyydyttävä siihen, mutta sitä tapahtui harvoin, siitä yksinkertaisesta syystä, että join harvoin. Käsitys oli tosin subjektiivinen, kuten aina. Ja erään hyvin läheisen ihmisen mukaan se ei edes pitänyt paikkaansa. Mutta en tiennyt oliko hän oikeassa vai minä väärässä.

Varsinainen humalatila oli mielestäni epämiellyttävä olotila, seuraavan päivä krapulasta puhumattakaan.

Joskus nuorempana olin juonut itseni humalaan silloin tällöin, jotenkin se kuului asiaan, säilytti kasvonsa muiden edessä.

Nyt tuo koko ajatus kasvojen säilyttämisestä tuntui naurettavalta, helvetti, jos joku ei juo niin ei, tai sitten juo sehän on jokaisen oma asia.

Tilasi vielä yhden Hennesyn kuin kruunuksi ajatuksilleni ja tulevalle merimatkalle.

Konjakki oli mielestäni jalo juoma, sen valmistaminen kesti vuosikausia ja sitten se keräsi viimeiset arominsa tammitynnyreissä, jopa kymmenen tai kymmenien vuosien ajan.

Oli jännittävää ajatella, että maa ja siinä olevat mineraalit antoivat viinistä tislatulle konjakille sen oman arominsa, ja että sen pystyi erottamaan kaikista muista konjakeista. Minä en olisi sellaiseen pystynyt mutta oli ihmisiä, jotka pystyivät erottamaan jopa sen mistä rypäleestä ja miltä alueelta aine oli kotoisin.

Laivan tasainen kulku ja moottorien hyrinä rauhoittivat mieleni ja alkoholi eritti ruuansulatusnesteitä niin, että minulle tuli nälkä.

Mennessäni kohti Roslagenia mutisin puoliääneen jotain konjakkien ja viinien luonteista ja miten ne sitten sopivat toisille ja toisille ehkä eivät, oliko se luonne kysymys? Ihmisen vai …

Neljännen kannen ravintola Roslagen täytti vaativankin asiakkaan toiveet. Hetken odotettuani ravintolan ovensuun sisäpuolella tuli hovimestari ja ohjasi pöytään. Istuuduttuani; ojensi hovimestari ruokalistan; ja kysyi kohteliaasti maistuisiko herralle aperitiivi.

Kiitos ei, tilaan juomat ateriatilauksen yhteydessä vastasin. Tutkin listaa, katsoin alkuruokia ja sivuutin suoraan liharuuat ja siirryin katselemaan kalaruokia. Katsoin vielä jälkiruokapuolta ja tein valintani; melko nopeasti muttei liian nopeasti, olisi voinut nopeamminkin tehdä mutta ei kehdannut ja toisaalta niin hieno en kokenut olevani, että olisin osannut tehdä pitkään valintaa ja vaivata hovia kyselemällä jos jotakin. Vaikka olinkin kohtuullisen tottunut ravintolassa kävijä ja matkailija, silti tunsin olevani jotenkin vaivautunut palvelutilanteessa.

Sissi ja ystävät ...kuten näette muistan kaikkea turhaa mutta en pääse itse asiaan ja siksi kerron vain tällaisia tyhjänpäiväisyyksiä ..

Jussi,
… anna asioiden palautua rauhassa mieleesi, sillä onhan jo ihmeellistä, että muistat edes pätkittäin jo kuolleen elämän vaiheita ja jotkut kohdat noinkin tarkasti …  

Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XXXVIII

Ihmiset katsovat paljon ukkonäköön, Jumala katsoo sydämeen. Eikö; ystävät hyvät ?

Tärkeintä on siis sisimpämme eikä se miltä näytämme ulospäin. Tämä myös meidän ihmisten olisi hyvä muistaa.

Oletteko huomanneet, että ihmiset yrittävät usein auttaa Jumalaa; ja tekevät niin kuin ajattelisivat hänen haluavan, mutta käy usein niin, että annamme vain sen mikä meiltä jää ikään kuin yli. No, mutta ystävät se siitä … minun tarvitsee miettiä näitä asioita, koska tulen räjäyttämään ”hallin” teoillani ja puheellani… siis ”vapaavuori kappeliin”…. Sinnehän me lopulta menemme … rakkaat


Kerronpa teille erään tarinan …



Myönnetään lupa Richard Ekholmille, siis minulle …
vapaata kulkua varten Oulunkylän ja Helsingin välisellä rautatiellä.
OULUNKYLÄ 9.1.18
KOTTBYN punaisen kaartin ESIKUNTA
Katselin kulkulupaa; asemalla oli aseistautuneita miehiä punaiset nauhat käsivarressaan tai sitten nauhat menivät olan yli ja tulivat kainalon alta. Punaisia oli kerääntynyt asemalle muutaman kymmenen miehen joukko. Sotilaallisen näköinen punapäällikkö lähestyi häntä ja kysyi?
- Onko teillä asetta ?
- On Browning 7.65.

- Miksi teillä ei ole punaista käsivarsinauhaa. Esikunnasta on tullut määräys, kaikkien, siis teidänkin on liityttävä kaartiin ja nyt heti. Kai te sen käsitätte. Tulette tänne kuin joku rosvopäällikkö ilman nauhaa tai tunnusta, teidät voitaisiin ampua vihollisena.

Silloin yritin pelata itselleni aikaa, jotta minun ei olisi ollut pakko liittyä punakaartiin mutta katsoin sittenkin paremmaksi suostua, koska en halunnut joutua vainon kohteeksi tai sala-ampujan yllättämäksi. Tiesin,että sellaistakin oli sattunut.

- Mihin te muuten olette matkalla.
- En oikeastaan erityisemmin mihinkään. Olen matkalla kotiini, vanhempieni luokse. Heillä on talo Oulunkylän läntisellä huvila-alueella. Olin koko kesän purjehduskauden töissä kalasumpussa, kerättiin itäisen Helsingin kalastajien saaliit yhteen ja kuljetettiin ne sitten Kauppatorille myytäväksi ja nyt olen menossa vanhempiani tapaamaan. Se ei nyt oikein luonnistu, meinaan se kalastaminen tähän aikaan vuodesta.

- Vai oikein talo ja huvila-alueella ja ei kalastus luonnistu, kuulkaahan minä te minua oikein pidätte? Kuulkaahan nyt, te menette nyt kaartin esikunnan sihteerin matkaan, hän antaa teille punaisen nauhan, jonka te laitatte käsivarteenne, sen jälkeen ja siksikin, että teillä on tuo ase, menette neljän miehen partioon, jonka johtajana toimitte te.

Teette kotitarkastuksen Grippen nimisen perheen luona. Heidän poikansa on porvari ja valkoperkele. Jos ja kun saatte hänet kiinni, tuotte hänet viivyttelemättä esikuntaan tai… toimitte tilanteen mukaan.

Käsitättekö te tehtävän – täysin? Kaikkein omituisinta oli, että puhuttelija tunsi hänet kyllä, ja oli nyt kuin ei tuntisikaan. Aavistelin veljeni etukäteen suunnitelleen kohtaamisen ja järjestäneen tapahtumien kulkua noin niin kuin ennakkoon.

No näytellään nyt sitten, ajattelin. Tuo punapäällikkö tiesi kyllä minut taitavaksi aseenkäsittelijäksi mutta mitä hittoa tämä nyt oli.

- kyllä käsitän sanoin teennäisen tarmokkaasti.

Sitten punapäällikkö huusi minun perääni; ”paskat te missään kalasumpussa ole olleet, perkele” , vasta pojankoltiainen mutta tarvitsen teitä, pääsette hommiin.

Grippenin poikaa ei talosta löytynyt eikä muutakaan erikoista. Miehet joita johtamaan hänet oli määrätty; alkoivat vaatia, että isä Grippen oli vietävä kaartin esikuntaan kuulusteluja varten.

Minä näin kuinka hopea esineitä hävisi miesten ahnaiden takkien syövereihin. Pienen kinastelun jälkeen päätettiin, että isä Grippen lähtisi esikuntaan. Hänelle ja hänen vaimolleen luvattiin, että he pääsevät pian takaisin, korkeintaan pari tuntia vie.

Jo pari kilometriä Grippenien talosta rupesivat miehet vaatimaan, että ukko on ammuttava. Eräs heistä oli ollut mukana ampumassa jotakuta talollista ja päässyt tappamisen ja pikkurosvoilun makuun.

Minä en halunnut moiseen rikokseen ryhtyä ja sanoikin, että pääesikunnasta oli tullut määräys, jossa kiellettiin kaikki tappamiset ja murhaamiset. Lupasin ilmoittaa asiasta eteenpäin, jos ukolle tapahtuisi jotain. Silloin yksi miehistä huusi!

- Saatana sä tapat ite ton porvarikäppyrän, perkele. Sitten huutaja tarrasi vanhusta käsipuolesta ja alkoi retuuttaa tätä metsään. He kaatuivat tietä reunustavaan ojaan. Grippen löi silmäkulmansa niin, että veri alkoi siitä norona juosta poskipäälle ja tippui kuuraiselle ojanpenkereelle.

- Kohta näät kun hurme virtaa, saatanan verenimijä; mies uhosi. Minä aioin huutaa jotain, mutta samassa ohimolleni työnnettiin kylmä metallinen kiväärin piippu.

-Sä kuulit kyllä, perkele, nyt sä meet ja tapat ton äijän sillä Sun pistoolilla, tai mää ammun sut ton äijän kanssa samaan kasaan kuin koiran; sanoi takanani seissyt mies.

Miehet tähtäilivät minua kiväärit tanassa ja tuima ilme kasvoillaan.
-Mee nyt ja tapa! He huusivat …

Hämmästyneenä huomasin siinä seisovan Valdemar veljen, omituinen vahamainen hymy kasvoillaan ja kehottavan.
- Mee ja tapa se veljes mieliksi, kerran se vaan kirpaisee – tee nyt veljellesi mieliksi, meet ja ammut sen.

Menin kuin huumaantuneeksi, pää tuntui paksulta ja ohimoissa tykytti ja metsänreuna eli ja keinui. Hyppäsin ojan yli.

Isä Grippen oli sidottu punaisella nauhalla puuhun kädet selän taakse, pää oli painuksissa ja veren ja kuolan tahrimasta suusta kuului voihketta. Kyyneliin sekoittunut veri tahrasi vaatteet ja tippui valkealle maalle.

Siihen taakse oli sitten ilmestynyt Mr. Seed, kerron hänestä myöhemmin… hän oli amerikkalainen lehtimies, joka oli jäänyt kiinni eräästä hiililaivasta mutta sillä ei nyt väliä … siinä oli myös äiti ja isä ja muitakin ihmisiä. Hämilläni otin taskustani Browningin ja asetin piipun tuon vanhuksen otsalle – sitten katsoin yleisöön, kuin teatterissa ja vielä kuin toivoin esityksen päättyvän, ja odotin kuulevani kuulevan armeliaat aplodit, mutta kaikki huusivat silmät pelkkinä suurina ja punamustina tulisina kekäleinä – tapa, tapa, tapa, ja minä katsoin kuin ulkopuolisena kuinka sormi koukistui ja vedin liipaisimesta, iskuri nousi…ja naks, kuului voimakas jymähdys ja luoti lävisti otsan ja meni takaraivosta ulos ja puun takana veri suihkusi ja pisaroi valkealle maalle.

Saatana sataa verta joku huusi. Kaikki kirkuivat yhteen ääneen ja minä tunsin pääni halkeavan. Sieluni oli synkempi kuin pimein yö ja eletty elämä muuttui harmaaksi tuhkaksi.

Äiti ja isä huusivat kilvan, hyvä poika, hyvä. Jostain kauempaa pimeästä usvasta liukui hautausmaa kohti, se tuli lähemmäksi, haudoista ojenteli luisia käsiä ja pääkalloja jotka nauroivat musta suuaukot levällään.

Kuten varmaan arvaatte, tämä oli pahaa unta. Olin laivalla matkalla Tukholmaan…. Sitten kuulin unen läpi…. murhaajaan, murhaajaapa, murlehekaljaa, mullekaljaa, mulle kaljaa kanssa,

Säpsähdin hereille, jossain hytin oven takana joku huusi; ”mulle kaljaa kanssa, anteeksi saisinko olutta kultaseni hah.” Sitten äänet loittonivat ja hytin ovi kolahti, kuului naisen naurua.

Tämä matka oli hirvittävä kokemus mutta onneksi tuo tapahtuma oli unta, vaikka osa siitä olikin totta … siinä menneet tapahtumat sekoittuivat uneen …

Sellaista se elämä usein on; kuin kuurupiiloa Jumalan kanssa, jossa kymmenen minää on laudalla mutta hän löytää ne kaikki.

No niin Lasse koira, sano sinä jotain kivaa …

Lasse nousi upeana seisomaan ja pani lasit pitkän kuononsa juureen… lasit olivat pyöreät ja toinen linssi oli halki … hänellä oli upea turkki päällään ja valkea kaulaliina … astraalimuodossaankin, hän halusi pitää päällään turkkia, ehkä, kun oli savesta muovattuna oppinut pitämään… Sissi huudahti; Lasse , olet upea ilmestys, kerrassaan mahtava … hiphei hurraa ..

Lasse aloitti mahtavalla äänellään:
Jesùs Bueno
anna minun olla se domino nappula,

joka ei kaadu mammonan edestä, eikä edessä

Jesùs Bueno
vahvista minua

jotta, tavarapalkinnon sijaan valitsen jumalallisen osani,

tietäen … oi… Jesùs bueno, että näin olen yksin ja yksinäinen ja niin ja näin voidaan minut runnella, niin ja näin voidaan viedä maallinen vapaus, savimajani voidaan hajottaa …

niin tai näin; uskoani, ette minulta vie

Kaikki nousivat seisomaan ja taputtamaan … skoolasimme illan kunniaksi ja rukoilimme yhdessä ... Suomen puolesta, koska tämä epäitsenäinen EU vasallivaltio on nyt todellisien vaaran vuosien kynnyksellä … suomalaiset poliitikot tarvitsevat rukouksen sillä heissä ei ole kuin kourallinen sellaisia jotka voisivat nykyiselle tilanteelle tehdä jotain …

Kerroin vielä, että minulla oli kirjahyllyssäni David Pawsonin kirja joka käsittele ajankohtaista islamin uhkaa … Eurooppa on nyt haudan partaalla ... ja vielä kuullaan itkua kaduilla ja kodeissa … tyhmyydestä maksetaan aina hinta … siitä Raamatun kuninkaiden kirja antaa hyvän kuvan … viisaus ja tyhmyys asuu usein samassa päässä ...

Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XXXVII

Ystävät rakkaat,

… kuten tiedätte, kateus on ehkä kaikkein pahin kuolemanvietin edustaja. Jatkan nyt sitä kertomusta, jonka kerroin Leonille Moskovassa 1955, hotelli Berliinissä.
Koko ikäni jo pienestä pojasta saakka olin tehnyt ruumiillista työtä ja sen myötä minä ainakin tunsin itseni kovakuntoiseksi. 11-vuotiaana liityin voimistelu- ja urheiluseuraan, sen nimi oli KÄPY, muistan vielä jäsenkortin numeron, se oli 22.

Siinä oli syntymäaikani 22.p. elokuuta 1899. Ja jäseneksi olin liittynyt 5.p. elokuuta 1910.

Puheenjohtajana seurassa oli V.V. Urhola ja sihteerinä toimi myöhemmin ”piireissä” arvonantoa saanut S.M. Jurvanne.

Tunsin suurta mielihyvää ja jopa myönsin olevani jopa hieman pollea saadessani tuo jäsenkortin, joka sinänsä oli vain noin 12x6 cm pahvilappu nimikirjoituksineen.

Harjoittelin lujasti, varsin painia ja nyrkkeilyä. Nyrkkeilyä tuli harrastettua vapaa-aikanakin poikasakeissa. Ja siitä sai sitten kotona satikutia.

Mutta faija; oikeastaan vaan yllytti tappeluun ja oli tyytyväinen niin selkäsaunaan kuin, jos joku muu oli saanut turpiin, kunhan ei vaan mitään sakkoja tullut hänen maksettavakseen, niin kuin hän asian ilmaisi.

Kova pitää olla ja takaisin täytyy lyödä, ei täällä muuten pärjää. Aitaa kaatuu ja tanner ryskyvää kun hevoset nai, sanoi faija; joka lause myöhemmin saatiin lukea Tuntemattomasta Sotilaasta sotamies Lehdon lausumana… joten kait se oli sellainen melko yleinen sanonta … no niin, ja sitten faija tokaisi, että elä nyt, elä poika, haudassa saat sitten levätä. Jumala häntä siunatkoon, sillä hän oli hyvä ja lopulta kuitenkin huolehtivainen isä, vaikka olikin juoppo ja vätys tietyssä mielessä mutta en muista oliko kenenkään työläispojan isä kovin raivoraitis… en tätä toki varmaksi mene vannomaan …

Olin selvinnyt Suomen sisällissodasta tai kapinasta tai veljessodasta ja olin vakaasti päättänyt, että heti, kun kynnelle kykenen, lähden Lappiin Lemmenjoelle kultaa kaivamaan. Ja tämän myös toteutin. Muutamia komeita hippuja sieltä oli tullutkin mutta niistä saadut rahat olivat huvenneet elämiseen ja viinaan; Rovaniemen-markkinoilla, kuten asia sanotaan. Onneksi minulla oli Josefina, joka piti minua aisoissa.

Ystävät, en nyt tiedä miten tämä tuli mieleeni, mutta on kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin. Jumalahan repii kaiken elämässä hajalle. Elämä menettää tarkoituksensa ja saa tilalle uuden tarkoituksen; todellisen tarkoituksen, jossa me saamme asua Jumalassa itsessään. Tätä ei moni ymmärrä; Jumala kyllä ymmärtää, ja se olisi jokaisen sisäistettävä… jokaisen joka uskoo Jeesuksen Kristuksen pelastukseen.
Minulla on tässä pari vanhaa kirjettä, jotka teille haluan lukea, jaksatteko kuunnella ?


Oulunkylä 27p.2.-22.
Terve veli!
Minä kirjoitan myös jonkun sanan Josefinan kirjeen mukana.
Olimme hiukan tulisilla hiilillä silloin sen Rovaniemen seikkailusi takia, mutta näkyipä tuo selvinneen ja nyt näyttää esiintyvän sinulle uusi este nimittäin rahojen hupeneminen, vaikka se seikka ilmenee hiukan epäselvästi kirjeessäsi.

Olisi suuri vahinko, jos sinun täytyisi sen syyn takia jättää kesken koko homma. Enemmin koetetaan täältä lähettää joku kolikko lisää joka ei liene niin vaikeata, sillä faija, Valdemar ja Hugo sekä Konstantin ovat täydessä työn touhussa taas. Niin, että kun saat tämän kirjeen niin kirjoita heti, jos tarvitset ja millä osoitteella olisi lähetettävä.

Olisi ollut viisaampaa, kun olisit jo tässä kirjeessä, Kyrön-kylästä lähetetyllä; antanut selviä tietoja raha-asioistasi, sillä, kun posti viipyy näin kauan tällä matkalla niin asiasi voivat joutua hunningolle siinä ajassa.

Nytkin oli kirjeesi ollut 12 päivää matkalla. Älä sure Josefinan puolesta ja elämisestä, kaikki on mennyt tähän asti mainiosti ja kyllä me hänestä huolta pidetään.
Tätä kirjoittaessani te tietysti olette jo matkan päämäärässä ja ihmettelen juuri kuinka kauan kestää ennen kuin saat tämän kirjeen.

En minä ole vielä missään töissä. Olin vähän toista viikkoa ”hantlankarina” Konstalle ja Hyykylle Korsossa. Se, böna ei tietysti enää lämmittänyt taskuasi Rovaniemestä eteenpäin, vaikka sehän on pieni asia.

Minkälaisia ne sun kaverit on, kuten se Finbyn mies?
Viikon päästä Ykäkin antaa ainakin osan siitä puvun hinnasta Joselle.

Lempi ja Jose kuluttavat aikaansa ompelemalla, lukemalla, makaamalla ja haisemalla. Minua ne nyt pitävät passarinansa. Poliittinen taivas on hyvin rauhallinen. Se sisäministerin murha järkytti kansaa kovasti ja sattu niin, että murhaaja oli aatelismies Tandefelt. Muuta en tässä tiedä mainitsemisen arvoista kuin voios hyvin ja lykkyä pyttyyn.
Ykä

Ja sitten luen vielä Idin Amerikan kirjeen teille … jos te jaksatte vielä pysyä hereillä …

Näin se alkaa..
Ai niin vielä semmoista, että saatiin siltä Idiltä Amerikoista kirje, kiellettiin vähän noin niin kuin siitä kertomasta, rahasta meinaan mutta, johan se on levinnyt, että tässä tulee tekstiä, kuunteles tätä.

Joseviinu
Älä näytä tätä kellän minä lähetän sinulle 100 sata taala newyorkin laivakonttorin kautta. Kirjeen voitt näyttä. anna Herttalle 10 taala eik hän oll se Pikku Fiinee kun käski tädin panna medicin hänen silmäs kun, siin oli kaikihöpönen siin silmäs.

Sanoin fiinu grootti inte, ja se itki niin kauhisti, mut sanoi vaan nauravansa.

Sano Hertalle terveiset, minä en sitä koskaan unhota.
Toivon että se tule sinun syntymä päiväksi. Onnea sinulle rakas fiinee Jose.

Taivas sinulle monta vuotaa jos se on herran tahto Idi-täti.

Idi- täti


Ystävät; minua liikuttaa mennyt elämä. Minä tiedän, että te kaikki olette kokeneet elämän, myös Poika Varjoisalta Kujalta ja Takakasvo joka nyt on muuttunut taas Etukasvoksi ja näkee kaiken ilman suodattimia, joka oli hänelle liikaa niin suurella annoksella mutta jumalan nimeen minä rukoilen, että hän saa kokea parantumisen ja muutoksen. Poika on taas elänyt kaikki ihmiselämät vaikka ei voi niitä muistaa ja ihmisen elämä on varjoissa elämistä ja piilottelua, kuten Adam ja Eva piilottelivat Jumalalta. Ihminen elää pahuuden ikuinen varjo yllään; mutta Jumala on antanut lupauksensa mukaisesti vaimon siemenen murskata käärmeen pään. Se tapahtui Golgatan ristillä; hetkellä jolloin saatana jo kuvitteli voittavansa. Kristus kuoli kaikkien meidän edestä ja nousi kuolleista kaikkien meidän edestä.

Ja niin … te muut olette eläneet ja olette nyt täällä todistamassa lopunaikoja, jotka suorastaan voi aistia kaikilla aisteilla … sellainen joka ei ole sitonut itseään valheuskoon, lain avulla teko vanhurskaaksi, tai hylännyt Jumalaa kaikessa saastaisuudessaan – ismeissä tai muissa ilmiselvästi elämää vastustavissa ajatusrakennelmissa.

Kuten huomaatte… jo yhden elämän tarkastelu on voimille ottavaa ja minun tekisi mieleni lasi punaviiniä mutta aivan kuin Pyhän Hengen iloksi ...koetan nyt siitä kieltäytyä … olkoon se minun pieni paastoni …


Saanko minä Onni, teidän kaikkien oma koiranen nyt sanoa erään runon, joka on tälle päivälle omistettu.

Ihanaa .. ilman muuta Onni.

Kröhöm ja hau,

Se nimi on muuten, Orjat

Tänään; ihmiset pelkäävät, he pelkäävät niin, että menehtyvät pelkoon ja sairauksiin, väkivaltaan ja rikoksiin.

Tänään; ahdistus painaa päät kumaraan, maa murehtii ja luonto lakastuu, juuri tänään saastunut maa kärsii ja itkee ihmisten tekojen vuoksi.

Tänään; kirous kalvaa maata, tänään, niin köyhät kuin rikkaat kärsivät vahinkoa.

Tänään; rikkaat ihmiset eivät voi enää nojata vaurauteensa heidät murskataan kuten köyhätkin, turvaa ei löydy mistään.

Tänään; ihmiset pilkkaavat kaikkea mikä on hyvää ja pyhää.

Tänään; ihmiset ovat itse itsensä orjia.

Tänään; ihmiskunta ajautuu niin syvälle orjuuteen, että se hyväksyy kaiken vääryyden ja vainon.

Tänään; alkaa vuonna 2017, mutta huomenna kaikki on toisin…

Bravoo, ystävä hyvä … Onni ... rakas koirani Onni … voi kunpa tietäisit miltä menetyksesi tuntui silloin, kun sinä sairastuit kuolettavasti … minä itkin vuosikausia … mutta kaikeksi onneksi meillä on joulunsanoma nyt ja aina … eikä niin …

Niin Sissi, lausu sinä nhyt oma ajatuksesi julki…

Joulun sanoma nyt ja aina

”Mies kulkee partaisena ja kidutettuna vankilan pihalla ja ylistää Jeesusta. Kaksikymmentä vuotta vankeutta ja raastavaa kidutusta, vain koska hän on kristitty.”

Jos, Jumala on meidän puolella kuka voi olla meitä vastaan ? No vaikka kuka, esimerkiksi oman maan laillinen hallitus tai ystävät tai lähimmäiset – eikö niin. Maailma on meitä vastaan ja maailma on Saatanan vallassa vielä tänään.

Mutta, Jumala on kuitenkin kaiken kärsimyksen keskelläkin ja siksi hänen kanssaan voimme kestää myös tämän nyt niin pahasti vääristyneen ja rikkonaisen maailman, jossa meitä johtaa sokea hallitus, jonka päämies sai jo ennen valtaan pääsyään varoituksen, mitä hän ei kyennyt kuulemaan.

Jumala on meidän kanssamme kaikessa mitä teemme.

Sanani ei kykene ilmaisemaan sitä voitonvarmuutta mikä minun sisälläni ovat. Me emme todellakaan ole mitään esineitä harhailemassa päämääräämättömästi täällä maailmassa, ei todellakaan, sillä me olemme kutsutut ihmiseksi, jossa Jumala saa olla meidän lähellämme, jos vain sinä sen sallit. Sinulla on vapaus valita se tie, mitä haluat kulkea. Täällä maailmassa hetkinen tai ikuisesti sellaisessa maailmassa, jota et voi edes kuvitella, jossa asuu todellinen rakkaus ja lempeys.

Ihmettelen jatkuvasti sitä totuutta, että emme pelastu minkään tekojemme ansiosta, vaan pelkästä armosta, sen jälkeen, kun olemme syntyneet uudestaan pois saatanan hallitsemasta maailmasta Jeesuksen Kristuksen armokuoleman kautta hänen lapsikseen.

Ei juutalaisuus, ei islamilaisuus, ei hindulaisuus, ei buddhalaisuus, ei mikään muukaan usko ole kyennyt luomaan ihmisen kautta maailmaan mitään parempaa – päinvastoin.

Kristinusko ei lupaa tällaista, koska se olisi valhe. Ihminen ei kirkastu tässä maailmassa eikä tule koskaan saamaan tästä maailmasta sellaista paikkaa, jossa meidän olisi hyvä olla.

On niin vaikeaa tunnustaa oma pahuutensa ja kertoa se tuhannella, niin tai sadallatuhannella. Vasta tämä täydellinen tunnustus avaisi tien parempaan mutta se vaatii kovin paljon siviilirohkeutta tuntea itsensä ja tunnistaa itsensä ja samalla hyväksyä muut ja muiden erilaisuus.

Usko ei ole ansio eikä teko. Usko on mieletöntä armoa jota me emme voi edes ymmärtää vajavaisilla ja sokaistulla ymmärryksellämme. Meidän aistimme eivät riitä kertomaan meille, että usko kutsuu meitä pienuuteen, sellaiseen nöyryyteen, jossa oma ylpeys kuolee, jossa elämä syntyy. Usko on dynamiittia.

Jo Raamatun alkulehdet paljastavat Jumalan suunnitelman laajan näkökulman tai niin tänään muodikkaasti sanotaan: ”suuren kuvan.”

Ihminen ei ole kyennyt itsessään muuttumaan tuhansissa vuosissa vaan on ollut aina kiireinen tappamaan ja tuhoamaan, varastamaan, valehtelemaan ja ahnehtimaan. Ihminen on itsekeskeinen, koska tämä maailma on annettu saatanalle ja hän on tämän maailman ruhtinas, jota me palvelemme, mikäli emme synny armosta uudelleen herrassa Jeesuksessa Kristuksessa – ja silti olemme saatanan vainottavina niin kauan kunnes hänestä tehdään loppu. Kristitty ei ole parempi, ei terveempi, ei synnittömämpi mutta uskossa Jeesuksessa Kristuksessa on hänen pelastus, tie ja totuus, joka vie perille sinne minne meidän on tarkoituskin mennä – Jumalan rakkauden yhteyteen.

Uskoon tulo ei sinänsä muuta ketään paremmaksi kuten ei valittu kansakaan ole parempi vaan päinvastoin pieni ja syntinen kansa, siksi me rukoilemme juutalaisten puolesta, että Jumala heidät armahtaisi ja avaisi heidän silmänsä, kuten nyt näyttää olevan tapahtumassa. Me emme halua muuttaa heitä kristityiksi, ei, vaan me haluamme, että he vihdoin näkevät messiaan, Jeesuksen Kristuksen ja palastuvat ja saattavat Jumalan antaman tehtävän loppuun. Me elämme nyt näitä aikoja.

Jumalan voima on aina pienessä ja siellä missä sitä ei ihmisen silmä havaitse. Jumala käyttää niitä ihmisiä erityisesti, jotka hän on valinnut aseikseen, mitä erilaisimpiin tehtäviin, mutta koko Jumalan seurakunta on hänen aseensa ja voimansa, hänen lupauksensa voima, joka on ääretön voima ja siksi kukaan ei voi muuttaa mitään Jumalan suunnitelmaa eikä hän luovu yhdestäkään lupauksesta.

Meille Jumala on paradoksaalisuus, maailmasta ulkopuolinen ja kaiken tutkimuksen ulkopuolella, jota ei ihmisen järki kykene tavoittamaan mutta Jumala on paljon todellisempi kuin sinä ja minä. Me olemme täysin riippuvaisia Jumalasta, hän ei ole meistä hitusenkaan riippuvainen, mutta hän ei petä lupauksiaan, josta me voimme elää ja jotka antavat meille voiman.

Usko monesti sotkee oman turvallisuutemme, me olemme niin suuria pelkureita, me emme uskalla antautua elämälle. Rohkeutta on olla lempeä ja armollinen mutta sinusta ei lähde mitään hyvää ilman uskoa ja vaatii todella rohkeutta uskaltaa sanoa tämä todeksi. Rakkaus on ihmisessä lähes tyystin kuollut ja vain kasa fraaseja tai jopa törkeyksiä, syntiä.

Koko elämä saa uskossa merkityksen, myös ne kaikki asiat joissa meitä on kuritettu ja jolloin olemme itkeneet katkerasti. Me emme näe kokonaiskuvaa. Me emme näe suurta kuvaa. Meidän toivomme on uskossamme.

Hän on valmis sinut kirkastamaan, hän on kirkastanut sinut jo ennen kuin maailmaa oli luotu. Jumala on sinut edeltä tuntenut, hän on meidän puolellamme ja, kun hän on sinun puolellasi, niin kuka voi olla se vastus joka repii sinut kappaleiksi ja tuhoaa.

Ei kukaan.

Jumala on sinun kanssasi. Meillä on hypervoitto Jeesuksessa Kristuksessa.

Hyvää Joulua tänään 20.9.2017 ja joka ikinen päivä …

Vapahtajan syntymän juhlaa voimme viettää joka päivä.


Ihana, kiitos sinulle sissi rakkaani,,, rakastan teitä kaikkia,