LIII


Sissi rakas,

miksi sinä lähetit Takakasvon leipäjonoon, kysymättä minulta mitään ?

- koska sinä et olisi antanut hänen mennä, ja koska meillä ei ole ruokaa, koska viimeiset rahat menivät punkkuun, ja ...koska sinä et olisi lähtenyt, ja koska; minäkään en olisi lähtenyt.

Ja vielä, koska meidän on syötävä jotain.

- tiedätkö Sissi, että me emme tule pärjäämään, koska symbolien käsittelytaito on suomalaisilla heikko, sosiaaliset taidot ovat heikot, ja sen myötä kognitiiviset taidot … ja ennen kaikkea… meillä on joku ihmeellinen tarve näyttää koko maailmalle olemassaolomme, ja siksi meidän on aina oltava niin vastaanottavaisia ja saatava hyväksyntä … … jos voittaja on nopein informaation yhdistelijä, me emme ole voittajia … juuri näiden hidasteiden vuoksi.

- Jussi kultaseni, tule nyt tänne viereeni, niin pörrötän hieman tukkaasi … mutta oletko Jussi koskaan ajatellut, että olemassaolo täällä maailmassa näyttää varmaan hyvinkin monen mielestä olevan täysin tarkoituksetonta, järjetöntä ja mieletöntä. Ja, kuinka turhalta tarkoituksen etsiminen voikaan tuntua… ota nyt huomioon, että suurin osa ihmisistä elävät ensimmäistä elämäänsä ja moni myös viimeistä.

Jussi, minä tiedän, että sinä nyt ikään kuin ”virkaheittona” enkelinä ja työttömänä ihmisenä näet elämä kuin vinoutuneena kaaviona, olet sokea elämän mahdollisille positiivisille puolille … näet ehkä kaiken kuitenkin kehänä ja täysin epätoivoisena … tiedätkö sinäkin pelkäät, ja siksi tiesin, että et olisi lähettänyt Takakasvoa jonottamaan meille vanhaa ruokaa, jota vielä nyt onneksi tarjoillaan tunnin tai parin jonotuksen jälkeen.

- Sissi, en kuitenkaan näe kaikkea sietämättöminä ja ratkaisemattomina ongelmina… tosin tämä metafyysinen yksinäisyys .. joka varmaan myös teillä ns. edesmenneilläkin vielä on.. ja tämä vierautuminen elämästä .. ota nyt huomioon, että minulla on myös kolme lasta ja x- vaimo … ja eromme jälkeen koin ikään kuin täydellisen unohduksen ja kuoleman .. ihmettelen kuinka monta kertaa minun täytyy syntyä ja kuolla .. 24/7 joka tunti… niinkö .. kyllä.. kyllä täytyy myöntää, että tunne itseni aika ajoin hyvin avuttomaksi, alemmuudentuntoiseksi, toivottomaksi … ja syylliseksi … ja pian olen myös syyllinen sinun murhaajasi murhaan… senhän sinä tiesit… se on Lassen tehtävä .. hän on jo matkalla Pariisiin .. ja pian rappari miehesi saa jättää hyvästit tälle maailmalle … en aio miettiä mihin hän joutuu.. päättäköön sen Tuonelan asiantuntijat … pölyisissä huoneissaan korkeuksiin kohoavien holvien alla ..

Jussi muistatko, kun kerroit tarinaa Tuonelasta; unennäkijäminäni on puhuttava

sen on puhuttava sanat varjosta

sen on puhuttava sameiden vesien takaa

sen sanat ovat kuin veitsen terät

sen sanat ovat kuin aikoja sitten kuolleiden kuiskauksia

sen sanat ovat kuin menneiden unelmien karjuntaa

sen sanat ovat kuin zippo ja koinruohoviina

se kertoo unelmien hinnan kuin kirkas sinivihreä polttava liekki

se polttaa ristityt kätesi

se polttaa turhaan lausutut nimet

sinä et pääse pakoon käärmeennahkatakkiisi, se kuristaa sinut hengiltä

sinä et voi juosta karkuun bootseillasi, ne potkivat pääsi veripilveksi

on kuin musta mamba nousisi kasvojesi eteen ja takoisi otsaasi viimeisen tatuoinnin … minä niin muistan tuon … lyhtyjen valossa syksyllä muutama aika sitten .. se oli unennäkijän unta Sissi rakkaani, minulle tämä kaikki on unta…

Ja Jussi sitten sanoit; ” unennäkijäminäni on kuin klovni, joka nauraa kun hopealankasi katkeavat kirahtaen, ja helähtäen särkyy kultamaljasi, ja taivas säkenöi violettia hopeaa, luoti ratsastaa savuten otsasta sisään ja pirskottaa verta neitseelliselle hangelle…

Sissi, se oli muistikuvaa elämästäni, entisestä elämästäni … sodasta ja rakkaudesta …

Jussi kulta, minä tiedän, ja sinä jatkoit;
”sinä muistat sen ravintolan, joka paloi sinä yönä jolloin sinä tanssit lasipöydällä, sinä pyysit zipponi ja sytytit absintin palamaan, ja sinä muistat kuinka me tanssimme yhteiset tahdit siinä savuisessa ravintolassa, josta ne kirjavat perhoset lensivät tapetista ulos maksamatta narikkaa … ja Jussi .. minä tiedä, että tuo oli osin totta, minähän näin ja tiesin, että eläimet vaistoavat vaaran vaikka olisivatkin vain seinäpaperiin painettuja painokuvia …

Mutta;
sinä olit tullut minun uneeni kaikista varoituksista huolimatta, sinä halusit ratsastaa minun valkealla ratsulla, sinä halusit soittaa minun taivaassani ja tanssia minun taivaan pagodien alla, sinä halusit rintaasi tuonelan kuihtuneet kukat, sinä halusit laukata tuonelan pölyisiä teitä, sinä halusit rakastella valtavien koristelluiden holvien alla, halusit ajaa mustilla umpivaunuilla portista puiston halki pääoven eteen ja heittää onnenamulettisi kuivuneeseen kaivoon jonka yllä leijui värikäs saippuakupla, joka räjähti yllättäen ja sinä katosit unestani … sinä et ehkä aavistanut, että enkeleitä on valkosia ja mustia …

No niin, Jussi kultaseni; en minä syytä sinua mistään. Minä tiesin ja toivoin, että päästät ilmat siitä saatanasta pihalle mutta en uskaltanut tai kehdannut suoraan kysyä ja en oikeastaan kehdannut tunnustaa itseäni sellaisena kuin olen… pelkäsin, että toteuttaisin joskus illuusioni ja mielikuvani …

Ja tiedätkö Jussi, uudelleen syntyminen tänne oli todellista titaanista kamppailua, se oli oikeaa sadomasokistista orgiaa, niin intensiivistä, niin täynnä aistimuksia joista vähin ei ollut seksuaaliset aistimukset jotka palasivat tähän astraalikehooni kuin tuhatkertaisena… ja lopulta paloin pudistavassa tulessa pyrokhatarktiksessa, polttavissa liekeissä …, siinä leimusivat violetti hopea, kulta ja musta … rikinasvu ja kuolema ja elöämä ottivat toisitaan mittaa .. olin kuin minut olisi käännetty sisälmykset ulos ja huusin sisäänpäin … valtavat energiavirrat lävitivät minut ja minä kuljin niiden läpi .. lopulta saavuin niin suurelle keskittymisen tasolle, ja kutistuin äärimmäisen pieneksi ja tunsin kuinka hävisin kokonaan ja sitten; esktaattiset ja räjähdyksenomaiset helpotuksen tunteet täyttivät minut .. ne olivat atomiräjähdykseen verrattavia helpotuksen tunteita … tiesin, että olin läpi, ja tiesin, että näen sinut Jussi, ja tiesin, että himoitsemani tulee toteutumaan, niin jakultaseni .. kaikkien näiden pyörremyrskyjen jälkeen, draamaattisten näkyjen jälkeen minä putosin omaan suureen tauluuni, joka nyt on tuossa sinun seinällä.. ja arvaa mitä; ensimmäiseksi minä näin kuinka sinä köyrit Anais `desa Vooodoota … niin juuri jussi … enkelini panemassa pyörryksiin naista jonka välillä meillä on enemmän kuin viileät tunteet … mutta Jussi .. minä oikeastaan nautin, sillä tämä oli vain kuin edellisten kokemusteni lievennettyyn kaavaan supistettua … muutta toisaalta tunteeni olivat voimakkaat ja koin sadomasokistista tyydytystä katsellessani teitä himojenne valtaamina … jussi… mutta pidätin tunteeni ja päätin ottaa kaiken nautinnon irti ja levätä. Mitä sanot Jussi, en ole kertonut tästä vai mitä ?

- Sissi rakkaani, ei minulla ole mitään puolustusta… sinä tiedät, että suhde A. Voodoohon oli kuin vahva absintti joka paloi kirkkaasti mutta polttavasti, se oli eräänlaista hekumointia eräänlaisissa kivuliaissa perversioissa .. ja Sissi .. sinähän seurasit meitä kieriskellen mustasukkaisuuden intohimoissasi, ajattelit murhata hänet julmasti, kiduttaa teloitaa, paloitella, ja lopulta ajattelit uhraavansa hänet … eikö tämä pidä paikkaansa.. minähän sanoin sinulle, että ”tunnen sinut”, kun näin sinut punaisessa mekossasi ja yönmustissa hiuksissa joissa oli tähtikuviota … valoja jotka sammuivat ja syttyivät …

- Jussiseni, olet oikeassa .. minä suorastaan kierin brutaalissa itsesäälissä ja olin lähes ajautua silpovaan itsetuhoon. Mutta onko sinusta ikävää puhua näistä asioista ja tunteista.

- Sissi, ei lainkaan, ei lainkaan mutta nyt, kun täällä vain nukutaan … me voisimme nauttia toisistamme lempeästi hyväillen. On mielenkiintoista nähdä kuinka Takakasvo selviää tehtävästä. Luulen, että rystyset ovat hieman ruvella, kun hän saapuu.

Nyt uppoudumme Keski-Idän haaremiin ja tutustumme itämaisen rakkauden tuhlailevaan ja aistilliseen puoleen … eikö kultaseni…