LIII


Sissi rakas,

miksi sinä lähetit Takakasvon leipäjonoon, kysymättä minulta mitään ?

- koska sinä et olisi antanut hänen mennä, ja koska meillä ei ole ruokaa, koska viimeiset rahat menivät punkkuun, ja ...koska sinä et olisi lähtenyt, ja koska; minäkään en olisi lähtenyt.

Ja vielä, koska meidän on syötävä jotain.

- tiedätkö Sissi, että me emme tule pärjäämään, koska symbolien käsittelytaito on suomalaisilla heikko, sosiaaliset taidot ovat heikot, ja sen myötä kognitiiviset taidot … ja ennen kaikkea… meillä on joku ihmeellinen tarve näyttää koko maailmalle olemassaolomme, ja siksi meidän on aina oltava niin vastaanottavaisia ja saatava hyväksyntä … … jos voittaja on nopein informaation yhdistelijä, me emme ole voittajia … juuri näiden hidasteiden vuoksi.

- Jussi kultaseni, tule nyt tänne viereeni, niin pörrötän hieman tukkaasi … mutta oletko Jussi koskaan ajatellut, että olemassaolo täällä maailmassa näyttää varmaan hyvinkin monen mielestä olevan täysin tarkoituksetonta, järjetöntä ja mieletöntä. Ja, kuinka turhalta tarkoituksen etsiminen voikaan tuntua… ota nyt huomioon, että suurin osa ihmisistä elävät ensimmäistä elämäänsä ja moni myös viimeistä.

Jussi, minä tiedän, että sinä nyt ikään kuin ”virkaheittona” enkelinä ja työttömänä ihmisenä näet elämä kuin vinoutuneena kaaviona, olet sokea elämän mahdollisille positiivisille puolille … näet ehkä kaiken kuitenkin kehänä ja täysin epätoivoisena … tiedätkö sinäkin pelkäät, ja siksi tiesin, että et olisi lähettänyt Takakasvoa jonottamaan meille vanhaa ruokaa, jota vielä nyt onneksi tarjoillaan tunnin tai parin jonotuksen jälkeen.

- Sissi, en kuitenkaan näe kaikkea sietämättöminä ja ratkaisemattomina ongelmina… tosin tämä metafyysinen yksinäisyys .. joka varmaan myös teillä ns. edesmenneilläkin vielä on.. ja tämä vierautuminen elämästä .. ota nyt huomioon, että minulla on myös kolme lasta ja x- vaimo … ja eromme jälkeen koin ikään kuin täydellisen unohduksen ja kuoleman .. ihmettelen kuinka monta kertaa minun täytyy syntyä ja kuolla .. 24/7 joka tunti… niinkö .. kyllä.. kyllä täytyy myöntää, että tunne itseni aika ajoin hyvin avuttomaksi, alemmuudentuntoiseksi, toivottomaksi … ja syylliseksi … ja pian olen myös syyllinen sinun murhaajasi murhaan… senhän sinä tiesit… se on Lassen tehtävä .. hän on jo matkalla Pariisiin .. ja pian rappari miehesi saa jättää hyvästit tälle maailmalle … en aio miettiä mihin hän joutuu.. päättäköön sen Tuonelan asiantuntijat … pölyisissä huoneissaan korkeuksiin kohoavien holvien alla ..

Jussi muistatko, kun kerroit tarinaa Tuonelasta; unennäkijäminäni on puhuttava

sen on puhuttava sanat varjosta

sen on puhuttava sameiden vesien takaa

sen sanat ovat kuin veitsen terät

sen sanat ovat kuin aikoja sitten kuolleiden kuiskauksia

sen sanat ovat kuin menneiden unelmien karjuntaa

sen sanat ovat kuin zippo ja koinruohoviina

se kertoo unelmien hinnan kuin kirkas sinivihreä polttava liekki

se polttaa ristityt kätesi

se polttaa turhaan lausutut nimet

sinä et pääse pakoon käärmeennahkatakkiisi, se kuristaa sinut hengiltä

sinä et voi juosta karkuun bootseillasi, ne potkivat pääsi veripilveksi

on kuin musta mamba nousisi kasvojesi eteen ja takoisi otsaasi viimeisen tatuoinnin … minä niin muistan tuon … lyhtyjen valossa syksyllä muutama aika sitten .. se oli unennäkijän unta Sissi rakkaani, minulle tämä kaikki on unta…

Ja Jussi sitten sanoit; ” unennäkijäminäni on kuin klovni, joka nauraa kun hopealankasi katkeavat kirahtaen, ja helähtäen särkyy kultamaljasi, ja taivas säkenöi violettia hopeaa, luoti ratsastaa savuten otsasta sisään ja pirskottaa verta neitseelliselle hangelle…

Sissi, se oli muistikuvaa elämästäni, entisestä elämästäni … sodasta ja rakkaudesta …

Jussi kulta, minä tiedän, ja sinä jatkoit;
”sinä muistat sen ravintolan, joka paloi sinä yönä jolloin sinä tanssit lasipöydällä, sinä pyysit zipponi ja sytytit absintin palamaan, ja sinä muistat kuinka me tanssimme yhteiset tahdit siinä savuisessa ravintolassa, josta ne kirjavat perhoset lensivät tapetista ulos maksamatta narikkaa … ja Jussi .. minä tiedä, että tuo oli osin totta, minähän näin ja tiesin, että eläimet vaistoavat vaaran vaikka olisivatkin vain seinäpaperiin painettuja painokuvia …

Mutta;
sinä olit tullut minun uneeni kaikista varoituksista huolimatta, sinä halusit ratsastaa minun valkealla ratsulla, sinä halusit soittaa minun taivaassani ja tanssia minun taivaan pagodien alla, sinä halusit rintaasi tuonelan kuihtuneet kukat, sinä halusit laukata tuonelan pölyisiä teitä, sinä halusit rakastella valtavien koristelluiden holvien alla, halusit ajaa mustilla umpivaunuilla portista puiston halki pääoven eteen ja heittää onnenamulettisi kuivuneeseen kaivoon jonka yllä leijui värikäs saippuakupla, joka räjähti yllättäen ja sinä katosit unestani … sinä et ehkä aavistanut, että enkeleitä on valkosia ja mustia …

No niin, Jussi kultaseni; en minä syytä sinua mistään. Minä tiesin ja toivoin, että päästät ilmat siitä saatanasta pihalle mutta en uskaltanut tai kehdannut suoraan kysyä ja en oikeastaan kehdannut tunnustaa itseäni sellaisena kuin olen… pelkäsin, että toteuttaisin joskus illuusioni ja mielikuvani …

Ja tiedätkö Jussi, uudelleen syntyminen tänne oli todellista titaanista kamppailua, se oli oikeaa sadomasokistista orgiaa, niin intensiivistä, niin täynnä aistimuksia joista vähin ei ollut seksuaaliset aistimukset jotka palasivat tähän astraalikehooni kuin tuhatkertaisena… ja lopulta paloin pudistavassa tulessa pyrokhatarktiksessa, polttavissa liekeissä …, siinä leimusivat violetti hopea, kulta ja musta … rikinasvu ja kuolema ja elöämä ottivat toisitaan mittaa .. olin kuin minut olisi käännetty sisälmykset ulos ja huusin sisäänpäin … valtavat energiavirrat lävitivät minut ja minä kuljin niiden läpi .. lopulta saavuin niin suurelle keskittymisen tasolle, ja kutistuin äärimmäisen pieneksi ja tunsin kuinka hävisin kokonaan ja sitten; esktaattiset ja räjähdyksenomaiset helpotuksen tunteet täyttivät minut .. ne olivat atomiräjähdykseen verrattavia helpotuksen tunteita … tiesin, että olin läpi, ja tiesin, että näen sinut Jussi, ja tiesin, että himoitsemani tulee toteutumaan, niin jakultaseni .. kaikkien näiden pyörremyrskyjen jälkeen, draamaattisten näkyjen jälkeen minä putosin omaan suureen tauluuni, joka nyt on tuossa sinun seinällä.. ja arvaa mitä; ensimmäiseksi minä näin kuinka sinä köyrit Anais `desa Vooodoota … niin juuri jussi … enkelini panemassa pyörryksiin naista jonka välillä meillä on enemmän kuin viileät tunteet … mutta Jussi .. minä oikeastaan nautin, sillä tämä oli vain kuin edellisten kokemusteni lievennettyyn kaavaan supistettua … muutta toisaalta tunteeni olivat voimakkaat ja koin sadomasokistista tyydytystä katsellessani teitä himojenne valtaamina … jussi… mutta pidätin tunteeni ja päätin ottaa kaiken nautinnon irti ja levätä. Mitä sanot Jussi, en ole kertonut tästä vai mitä ?

- Sissi rakkaani, ei minulla ole mitään puolustusta… sinä tiedät, että suhde A. Voodoohon oli kuin vahva absintti joka paloi kirkkaasti mutta polttavasti, se oli eräänlaista hekumointia eräänlaisissa kivuliaissa perversioissa .. ja Sissi .. sinähän seurasit meitä kieriskellen mustasukkaisuuden intohimoissasi, ajattelit murhata hänet julmasti, kiduttaa teloitaa, paloitella, ja lopulta ajattelit uhraavansa hänet … eikö tämä pidä paikkaansa.. minähän sanoin sinulle, että ”tunnen sinut”, kun näin sinut punaisessa mekossasi ja yönmustissa hiuksissa joissa oli tähtikuviota … valoja jotka sammuivat ja syttyivät …

- Jussiseni, olet oikeassa .. minä suorastaan kierin brutaalissa itsesäälissä ja olin lähes ajautua silpovaan itsetuhoon. Mutta onko sinusta ikävää puhua näistä asioista ja tunteista.

- Sissi, ei lainkaan, ei lainkaan mutta nyt, kun täällä vain nukutaan … me voisimme nauttia toisistamme lempeästi hyväillen. On mielenkiintoista nähdä kuinka Takakasvo selviää tehtävästä. Luulen, että rystyset ovat hieman ruvella, kun hän saapuu.

Nyt uppoudumme Keski-Idän haaremiin ja tutustumme itämaisen rakkauden tuhlailevaan ja aistilliseen puoleen … eikö kultaseni…

LII

Niin Sissi kultaseni.. se mitä Lasse kertoi .. oli jotain hyvin hämmentävää, hän käsitteli kaikkea hyvin ratkaisukeskeisesti, ja kuitenkin niin, että hän halusi muovata tavoitteita, niin tämä hetken kuin eilisenkin, johonkin sellaiseen joka toimisi, jossa kuten aiemmin puhuin… henkilöstä karsittaisiin nuo kymmenet persoonat ja kaivettaisiin esiin vain yksi olemus.

Niin, ja toisaalta Sissi, hän myös tiedosti systeemin, psykoanalyysin ja sosiaalisen teorian ja osasi yhdistää niitä ryhmiin. No toki; onhan hän sentään koira, joka on alun alkaen laumaeläin, että kokemusta ja etenkin arkaaista kokemusta hänellä oli ja on paljon. Hän ymmärsi symbolien välillisen ja välittömän vaikutuksen, eikä tuominnut uusia ajattelumalleja, näkökulmia ja taitoja – ei, päinvastoin hän oli hyvin avoin myöskin paradoksaalisille väliintuloille.

Suoraan sanoen sain kuvan, että hän kykeni hyvinkin avaamaan vaikeitakin lukkiutuneita tilanteita sekä perhe- että suuremmissa ryhmissä. Suoraan sanoen, tarvitsemme hänen kaltaisiaan.

Hän painotti rajoja, totesi, ettei oikeaa vastausta itse asiassa ole olemassakaan… siis meidän ihmisten kesken, eikä meidän aivojen kapasiteetille sopivaa.

Hän vaikka koira onkin, ei pitänyt Pavlovin koirakokeita kovinkaan tasokkaina ja tuomitsi ns. ”koirakoulut” … kuten tiedät Sissi rakkaani .. niitähän on otettu jälleen käyttöön, koska ne sopivat niin hyvin tähän kognitiiviseen höpötykseen joka kukaties on .. mitä ? Miten tässä maailmassa, jossa kaikki on valhetta .. siis se mitä ihminen tuntee, että hänen ympärillään toimiva maailma.. kaikki on jotain muuta kuin sen sanotaan olevan. Hän alleviivasi, että eräs tärkeä seuraus emotionaalisesta kohtaamisesta kuoleman kanssa oli … joka on täysin riippumaton persoonallisuudesta, kulttuurista, ja tai vieläpä uskonnollisesta taustasta .. niin ja yleensä ohjelmoitumisesta … ajattele …

Katoavat kulmakivet ja lopulta tippuva huippukivi, millä ratkaista sellainen eksistentialistisen kysymyksen transsendenssi. Kuolema hajottaa fyysisen pyhäkön alkutekijöihinsä, siksi niitä kulmakiviä on haettava ahtaan elämänkaaren ulkopuolelta. Kuten tiedät Sissi, sinut murhattiin, se on tosiasia … sinä kuolit, mutta sinä myös palasit, ehkä koska olit pelastanut minut rannalta, sammuttanut palavat siipeni ja hoivannut haavani kuntoon .. en tiedä .. mutta tiedän, että tehtävä on kesken.

Mutta nämä kokemukset ovat ainutlaatuisia ja ne kehittyvät jokaisessa, joka kokemuksellisesti saavuttaa tasot, heille kehittyy äärimmäinen ymmärrys maailmankaikkeuden kokonaisuuden tärkeydestä ja he osaavat olla elämän, Elämän eli jumalan edessä nöyriä ja he taistelevat voittoon saakka.

Ateistit ja uskottomat tai pelkät filosofit ovat polttopuita saatanan takkaan. Siellä Platonin avuksi tulemisen huudot palavat poroksi … anteeksi mutta minä hieman kiihdyin ja liikutuin.

Lasse kertoi, että myös monet tiedemiehet, uskonnonvastaiset propagandistit, marxilaiset filosofit, poliitikot ja myös taipumattomat ateistit olivat saaneet … monet siis olivat saaneet yllättävän mahdollisuuden kiinnostua henkisyydestä ja omasta ”hengestään”, joka meissä elävissä on ikuista. Mutta valitettavasti, kaikki eivät milloinkaan kohtaa näitä tasoja itsessään.

Olenko minä puhunut liikaa. En oikein osaa selittää, koska kuten kerroin, kävimme läpi kolmetoista vuoden yötä päiväiset keskustelut ja ajatukset läpi. Olihan siinä paljon hyviä muistoja entisiltä ajoilta, jolloin … niin no, jolloin minä olin vain koiranulkoiluttaja ja hän koira. Suoraan sanottua olin typerys ja ymmärtämätön ja menossa kohti uutta maailmajärjestystä kaikkien muiden mukana.

Jätin Lasselle erään tehtävän, joka varmaankin myös lohduttaa sinun kostonkaipuutasi.

- siis mitä sinä sanoit, jätit tehtävän joka lohduttaa minun kostonkaipuutani. Minkä tehtävän ?

- ehkä kaipuu on väärä sana, tarkoitan, että hän lupasi tehdä erään asian vielä, joka ainakin antaa minun lihalleni tyydytyksen.

- niin sinun lihallesi mutta nyt meidän lihammehan ovat eri materiaalia.

- Sissi kulta haluaisin nyt jättää tämä aiheen

- jätetään sitten.

Me yksinkertaisesti keskustelimme kokemuksista, jotka ovat syvän, tiedostamattoman tason ilmentymiä, siinä kaikki. Ja joita ei ole huomioitu psykologisten eikä psykoanalyyttisten spekulaatioiden päävirtauksissa. Keskustelimme Jungista, Pearboltesta, Mottista, Rankista, Freudista, Jeesuksesta ja vain tuo viimeksi mainittu on käsitellyt tämän kentän ongelmattikan kokonaan …
.. elämä on niin monelta osin kuin akuuttia psykoosia… keskustelimme myös kuinka olimme juosseet mökilläni hänen kanssaan voimajuoksua pilkkopimeässä ja etsineet paikkoja jossa olisimme saavuttaneet ylellisen onnen ja ilon tunteen … ja ihmettelimme kuinka emme pilkkopimeässä metsässä olleet kompastuneet kertaakaan…

kuinka minä harjoittelin alstonmaratonia ja olin tohkeissani bioenergiasta joka minussa oli ..
… mitään psykedeelisiä kasveja ei ollut meidän apunamme… mutta eikö tämä pitkästytä sinua...etkö halua puhua arkisemmista asioista tai siitä kuinka nopeasti kaikki näyttä luhistuvan , vaikka jossain vaiheessa uskoin itse vielä, että ihmisten tietoisuus ja rukoukset antaisivat jatkoaikaa edes sen verran, että nekin jotka ovat menossa vasemmalle kääntyisivät oikealle vievälle tielle… mutta ei .. nyt tuntuu, että olemme vain taantumassa rahan alle kiihtyvällä suorastaan eksponentiaalisella tahdilla … tiedätkö Sissi … tämäkin voi olla viimeinen hetkemme .. tai maailma aioonin hetki sellaisen akuin me sen nyt tunnemme … jos voi enää sanoa, että tunnemme.. ajattele, että Kristuksen nöyryytystä ja tuskallista kuolemaa ei nähty porttina ikuiseen elämään .. eikä nähty ja uskottu, että oikeamielisyyden eli rakkauden tuomio olisi väistämätön… ei .. ei edes oppineet erota häntä Ahasveruksesta, Lentävästä Hollanitlaisesta, Sisypheuksesta, että heidän uhrinsa oli aivan erilainen ja pettävä… kuten Ixionin, Tantaloksen, Prometeuksen… tai kaikkien niiden Don Quiotejen .. ei vaan kaikki huutavat ”naulatkaa hänet ristille” ja vapauttakaa Sanzho Panzo … niin sellaisia me olemme oikeita ”järki-ihmisiä” , kuten tuon uljaan ritarin aseenkantaja ja vieläpä luulemme olevamme hyödyksi itsellemme ja koko yhteiskunnalle vaikka syvimmällä sisällämme tunnemme olevamme syyllisiä siihen, että otimme hänen verensä päällemme …. sanon Siss, ennemmin Rosina tuo kunnon kaakki kuin järkevä aseenkantaja, joka näki maailman byrokratian ja valheen jota hän luuli totuudeksi … anaalisella tasolla rakas Sissi, en pysty pidättämään ja menen vessaan …. laitako meille jotain pinetä purtavaa ja kaadat lasin piripintaan viiniä … mieluiten ranskalaista… kiitos

- se on niin vaikea ymmärtää, että hänen aseistanut Sanchonsa edusti "kohtuutonta" ja kovaa ajattelua, kuten ihmiset edustavat mutta mitä sairas voi tehdä, kun ei ymmärrä sairautensa sisältöä tai sanomaa… Om detta liv någon vill nominera, bara döda Buddha kan du hitta i ditt liv, genom att vara din egen Buddha, det är så det går uttrycka sibiriska stäpperna, och har gått en lång tid, när de förlorade guldet tågen på de förlorade själarna är fånge i skärgården, galna om att skriva en hälsosam galenskap, vad dåligt gör när Jag förstår inte innehållet i det - oh nåd AKUAKU, du statyer av en mor och son, och jag böjer mig för dig, då grannens björk - samma vilja.

Otetaan Jussi malja … minä tiedän kyllä mihin tehtävään Lassen lähetit, ja olet oikeassa nyt kosto tuntuu siloiselta …. kippis

LI

Sissi, mihin me jäätiin viimeksi ?

- sänkyyn lempimään

- hauskaa

- sinä kerroit Lassen kyvyistä ja pitkistä keskusteluistanne, ja että hänellä oli mainioita väliintulotekniikoita hallussaan. En vain Jussi ymmärrä, mistä hän oli ne oppinut ? Ja, en sitäkään, miksi hän oli oppinut ja mitä varten ?

Ja Jussi rakkaani, sinä lupasit kertoa jotain tuosta vaikeasta taidosta ” olla tekemättä mitään”, mikä kyllä tältä porukalta näyttää onnistuva melko hyvin.

Sitten me istuimme sylikkäin alastomina, niin pitkään, niin pitkään. Jussi, se oli ihanaa.

- Se oli ihanaa Sissi.

On kuitenkin oikein ja kohtuullista, että kerron sinulle niistä pikku alkukeskusteluista joita kävimme.

Edustakoon se nyt yhtä kokemuskategoriaa, eikä mitään sen enempää eli siirtymää psykodynaamiselta alueelta seuraavaan, ja toivon Sissi, että nämä puheet eivät järkytä sinua; olethan sentään siirtynyt täältä ikuisuuteen ja palannut. Mutta siis; tuon psykodynaamisen tason tai alueen ja sitä seuraavan perinataalisen tasojen välillä, joka keskittyy syntymän ja kuoleman sekä kuoleman ja uudelleensyntymisen ilmiöihin.

Ajattele Sissi , kuinka paljon traumaattisia muistoja joutuu elämään uudelleen läpi, ja ne ovat luonteeltaan yhtä lailla fyysisiä kuin psykologisia. Ajattele; eloonjäämistä ja ruumiin eheyden uhkat… ajattele kaikki ne tilanteet, tuskalliset ja vaaralliset tilanteet, vakavat leikkaukset , mahdolliset onnettomuudet tai muistot vankilasta tai keskitysleiriltä tai joutumisesta kenen vaan aivopesun kohteeksi. Sissi, juuri tänään olemme suurimman aivopesun kohteena kuin koskaan olemme olleet.

Sissi, lista on loputon, lapsuuden tarumoista ja koko eletyn elämän kaikki käännekohdat, kaikki tuska. Ymmärräthän esimerkiksi vammojen aiheuttamien muistojen, olivatpa ne saatavilla tai piilotajunnan muurien takana….joka tapauksessa, niiden vaikuttavuus tähän hetkeen on merkittävä ja koko elämään… erityisesti tämä on usein depressioiden alkusyynä tai juurisyynä … tätä ei nyky- roskapsykoterapia niin sanottu kognitiivinen terapeutti tajua… pitää olla laaja-alaisempaa tietoa ja kykyä soveltaa tieto käytäntöön…. Silloin voisi terapia todella vaikuttaa itsemurhakäyttäytymiseen, seksuaalisiin identiteettihäiriöihin, kuten sadomasokismiin, ja yleensä psykosomaattisiin häiriöihin … no niin Sissi nyt jäin taas jankuttamaan … mutta meillä on Lassen kanssa yhteinen ja murheellinen muisto, jota en nyt ehkä tässä lähde avaamaan..

Mutta Sissi kultaseni, voisitko pukea hieman päällesi, sillä en oikein kykene keskittymään katsellessani sulojasi.

Mutta ajattele Sissi ,me kävimme läpi kaikki perinataaliset vaiheet ja kokemukset… kävimme alkuyhteyden äitiin läpi ja tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että Lasse on joka tapauksessa koira. Että ymmärrät varmaan…. häiriintymättömät kohdunsisäiset tunteet ja niin edelleen … yhteistoiminta äidin kanssa ja ero äidistä.

Lasse oli muuten Collie rodultaan mutta hän oli tavannut arkaaisessa muistissaan ja sekä nyt myös todellisena esi-isänsä … siis todellisen esi-isän, joka luonnollisesti oli susi. Onhan selvää, että kaikki koiransukuiset ovat oikeastaan yhtä ja samaa rotua. Merkittävintä oli se, että hän oli tavannut sen susiparin, joka meni Noan arkkiin. Aivan kuin sinä tapaisit Adamin ja Evan, Sissi rakas …. ethän vain ojentaisi minulle omenaa … ethän..

Melko hämmentävää, eikö…. Ja nyt, koska omena tuli syötyä silloin, kun elämä ihmisenä alkoi … mekin voisimme välipalaksi hieman nauttia toisistamme .. ja ei kai kukaan ole kieltänyt entisen enkelin ja nykyisen jo edesmenneen kaunottaren seksielämää…

Sovitaanko, että jätämme ne konfrontaatiot seuraavan kertaan. Kerätään nyt hieman voimia… luulen, että nämä puheemme voivat aiheuttaa monessa hyvinkin kryptisiä puolustusvääristymiä … vai mitä..

Jussi rakas; muistan kuin eilisen, kun lausuit minulle pikkukirjoitelmasi, runosi minulle ja rakkaudelle;

Hengitän ja annan joka henkäyksellä itseni sinulle, teen varmaan kuolemaa rakkaudessa,
luovun itsestäni , annan itseni sinun käsiisi, uskon itseni sinulle Sissi

Annan ilman virrata höyrynä ulos keväiseen ilmaan, en tunne ahdistusta,
hengitän ongelmani ulos ja ojennan ne sinun käsiisi Sissi, saat pitää murheet suruni nyt,
saat iloni, saat rakkauteni, saat kaiken.

Annan itseni, häviän ja haihdun sinuun . . .

Rakkaus vain on ja lepää, se tapahtuu, elämä janoaa vielä elämää, solut happea, ei tarvitse tehdä mitään se tapahtuu, voin ja saan rakastaa.

Muistako kuinka kuutamot olivat kirkkaita ja tähdet tuikkivat suurta lupausta onnesta ja ikuisesta rakkaudesta … ja mitä tämä on nyt… unohdetaan murheet hetkeksi ..

L


Jussi, sinä unohdit jonkun.

Muistutan sinua siitä, kun tuo porukka tuli sisään. Mutta missä on Lasse ? Se herrasmieskoira.



Muistan kaiken niin hyvin;
Kissa työntyi ensimmäisenä sisään, ja luoja se oli tavallista kissaa melko lailla suurempi, ehkä hieman alle kaksi metriä. Sillä oli yllään tasaisen harmaa villatakki ja valkoinen silkkikaulaliina. Muistathan.

Kissan perässä tuli noin satakuusikymmentäviisi senttiä pitkä tukevahko koira, jolla oli yllään hippiturkki ja päässä tummanvihreä lierihattu – hän haisi pilvelle.

Heidän takanaan saapui hieman feminiininen uroskoira, siis Lasse, joka oli laiha ja noin sadankahdeksankymmenen sentin mittainen suippokuonoinen ja suipon nenän päällä oli pyöreät silmälasit. Hänen hiuksensa olivat kauniisti kammatut ja olemus oli huoliteltu.

Heidän takanaan oli vielä joku jota hän ei ollut odottanut. Tosin tulija tunnistettiin melko nopeasti, hän oli se jonka varjo painaa ainakin tuhat kiloa. Sanoit silloin, että häntä kutsuttiin, ”kuoleman lautturiksi”, mutta en vieläkään tiedä miksi.

Viimeisenä työntyi ovesta sisään vielä takakasvoinen perkele, joka ei koskaan katsonut eteensä. Heitä kaikkia yhdisti yksi asia, he olivat raskaasti aseistautuneita. En oikein ymmärrä, miksi heillä kaikilla oli aseet, hehän olivat kaikki jo mennyttä kalua, vitosensa heittäneet … mutta ei sillä väliä mutta ...missä on Lasse ?

- Sissi rakas, asia on pitkä ja en tiedä haluatko sinä nyt kuunnella sitä, mutta toki kerron missä Lasse on tai ainakin sen mihin hän sanoi lähtevänsä.

Kun sinä nukuit maalauksesi suurella sängyllä alasti … niin anteeksi nyt mutta en voinut olla silloin tällöin katsomatta sinuun .. luonnollista eikö ? Kaikki muut, paitsi Lasse olivat häpeästäni rakennetussa tiipiissä, jonka edustalla tosiaan paloi epäorgaaninen kartio, levittäen ympärilleen jasmiinintuoksua.

Me kävimme pitkän ja huolellisen keskustelun Lassen kanssa; ja tarkoitan siis todella pitkää keskustelua… itse asiassa se kesti, tai ei kestänyt mutta siinä oli kolmentoista vuoden asiat ja me keskustelimme pari viikkoa talven vaihtuessa kevääksi.

Lyhyesti, Lasse lähti koirien taivaaseen, josta hän oli tullutkin. Hän perusteli lähtönsä syvällisesti ja minä kuuntelin häntä henkeäni haukkoen ja sain moneen asiaan melkoisen määrän lisää ymmärrystä.

Oli oikein, että hän teki tuon päätöksen, ja oli oikein väärin, että olin pyytänyt hänet tänne. Ei hän ole sen tyyppinen kaveri, ei lainkaan. Herrasmies, kuten sanoit Sissi kultaseni.

Ja se miksi, he olivat raskaasti aseistautuneita, johtui yksinomaan minun ajatusvirheestäni, jonka heille viestitin. Katos Sissi; loppujen lopuksi sinä et tiedä ihan kaikkea, mutta ei se ole sinun syysi lainkaan … miten sinä olisitkaan voinut tietää.

Sissi rakkaani, sinä tiedät, että odottamattomia tilanteita sattuu aina. Ja etenkin, kun joku ryhmä … kuten me työskentelemme. Innostutaan ohi aiheen, tehdään jotain muuta, väitellään, nauretaan … kyllä sinä tiedät rakkaani.

Mutta tiedätkö, että juuri odottamattomat tilanteet, ovat mitä parhaimpia väliintulolle… niin juuri, ne ovat interventioalueita, joissa on sisällä, joko ei mitään tai sitten hyvinkin paljon, ja juuri sellaista joka antaa uuden alun ja suunnan.

Ja voin kertoa sinulle, että ei ehkä mielenkiintoisinta mutta valtavan innostavaa oli se, että Lassella oli muutamia erinomaisia interventiotaitoja hallussaan. Ehkä se oli tavallaan se, joka minua eniten harmitti .. kun hän oli päättänyt lähteä takaisin taivaaseen. Mutta siitä asiasta hän antoi perin seikkaperäisen joskin ehkä vaikeasti ymmärrettävän selostuksen.

Haluan ensin käydä läpi tuon vaikean taidon ”olla tekemättä mitään”, sillä haluan kuulla mielipiteesi enne kuin menen Lassen lähdön syyn ydinkysymyksiin. Kyllähän sinä Sissi rakkaani nämä konfrontaatiot tunnet.

Tule syliini istumaan.

XLIX

VOIT KOKEA AINOASTAAN YHDEN TODELLISUUDEN.

Sissi,

ymmärräthän, että haluan käsitellä teitä kaikkia, niin, että teidän kosmiset suhteenne ovat suorastaan korostetun tärkeitä. Mutta tietenkin yksilöinä ja yksilöinä tässä yhteisössä, mutta tämä on joka tapauksessa paljon muuta kuin transpersoonallista psykologiaa.

Se hahmotus ja hahmo josta äsken puhuin, tuntuu ja onkin lopulta hyvin yksinkertaista. Siis se, että tuo luotu ”hahmo” on vain sekunnista toiseen tietoisessa tilassa mitä tapahtuu. Pysytkö kärryillä Sissi rakkaani.

- Jussi kulta, kiitos panosta. Oliko sinulla edes yhtään hauskaa ? Miten minusta tuntuu, että ajattelit Helenan muhkeaa lihaisaa … vulvaa … jussi ?

- anteeksi, tietysti oli … ei vain hauskaa vaan … mitten sinusta voi tuntua tuollaiselta… ei se, että voit nähdä unimaailmani sisään vielä tarkoita mitään … nehän ovat unia … vaikka unet ovatkin yhtä totta kuin valvetila … ne ovat silti niin vapaita .. eivätkä aina sellaisia toiveita kuin valveilla jolloin olemme aina tietoisia jostakin … ennen kuin alamme älyllistämään ja puhumaan paskaa, rakentamaan muureja ympärillemme vai… miten tuon nyt sanoisi...

- Oletko Jussi ajatellut tätä porukkaa mikä täällä asuu .. sinä, kerran kuollut enkeli, jonka minä pelastin ja joka sai takaisin ihmiselämän … minä sinun kuollut morsiamesi, joka asuu talvisin omassa öljyvärimaalauksessaan ja valuu sieltä keväisin eloon … vaikka minä voisin olla olemassa näin kuolleenakin koko ajan … ei minulla ole aikaa Jussiseni…. Sitten täällä asuu sinun entinen edesmennyt kissa Pax, joka on lähes parimetrinen harmaassa villatakissa viihtyvä hyvin herrasmiesmäinen mutta laiska otus, entinen edesmennyt koirasi Onni, vahva ja tarmokas kaveri ...mutta ah .. vielä nytkin niin koiramainen … entä sitten mies jonka pää katsoo taaksepäin ja joka ei ilmeisesti vielä tähän päivään mennessä ole tehnyt mitään mikä olisi onnistunut tai mennyt oikein, täällä on myös mies, joka on suoraan iskelmästä ja jonka varjo painaa tuhat kiloa … ja he kaikki nukkuvat noin puolivuotta eli koko talven ja missä; sinun häpeistä muistoista rakennetussa 10cm korkeassa intiaaniteltassa … voit vain kuvitella kuinka helppoa tätä on selittää … niin ja, että sen teltan edessä palaa epäorgaanisesta aineesta kyhätty kartio joka levittää ympärilleen jasmiinintuoksuista savua … mutta onneksi ei ruusuveden, sillä se olisi jo liikaa….

- Sissi kultaseni, emme ole selitysvelvollisuudentunteen alaisina kukaan. Ei ole ketään kenelle me selittäisimme, koska kukaan ei tule uskomaan mitään, ja sehän tässä onkin kaikkein parasta.

No siis, pitää olla vain sekunnista toiseen tietoinen tässä ja nyt; mitä tapahtuu … normaalisti, jos emme nuku olemme koko ajan tietoisessa tilassa ja emme pysty mihinkään muuhun kuin paskan jauhamiseen tai pakenemaan menneisyyteen tai odotuksiin tai tulevaisuuteen tai hyviin aikomuksiin … huomenna aion, ja sitten ….tai sitten alkaa assosiointi skitsofreenisen vapaasti ja alkaa tuo pomppiminen kokemuksesta toiseen, kokemuksesta jota ei ole KOSKAAN EDES KOETTU. Ne ovat vain aineistoa, joka on valmiina vietäväksi kaatopaikalle.

Freud ajatteli, että vapaan assosioinnin avulla voi vapauttaa torjutun osan persoonallisuutta… ja sitten luovuttaa sen taas omistajansa käyttöön … minkä avulla ego kohentuu … me pelaamme toisenlaisilla säännöillä … me pyrimme estämään kokemuksen siitä mitä on. Voi assosioida ta dissosioida vaikka tuhat- ja sata asiaa yhteen tapahtumaan … MUTTA VOIT KOKEA AINOASTAAN YHDEN TODELLISUUDEN.

XLVIII

Sissi, voisitko kutsua koko porukan kokoon. Meidän on pidettävä keskittymisharjoitus ja sen jälkeen tietoisuusharjoitus, jotta, niin tiedäthän sinä ...jota tietäisimme edes jotain siitä minne olemme matkalla ja millaisia muutostavoitteita me tarvitsemme … eli mitä me haluamme ”elämältämme” tai paremmin olemassaololtamme juuri nyt… ja mitä sinä Sissi ja mitä kukin odottaa toisiltaan … haluan tietää, mitä te ajattelette kaikesta nyt ja mihin toimiin mahdollisesti ryhdymme…

- Niin rakas Jussi, minä luulen, että vaikka olemmekin kaikki koneet melko paljon, on haluttomuutemme kärsiä edes hiukan tuskaa kovin olematon … ymmärrätkö, että tämän luonnonviestin sanoma … niin, se on yksinkertaisesti tuska ..

- Sissi rakas, olen hyvin tietoinen, että meidän mielikuvamme tai paremmin fantasialue, on este tietoisuutemme ja maailman välillä .
Mutta Sissi .. juuri tätä fantasiamaailmamme välialuetta meidän pitäisi tyhjentää mutta samalla meidän on muistettava, että esimerkiksi juuri Freud jäi itse tälle välialueelle …. hän ei enää pystynyt pääsemään takaisin tietoiseen maailmaan .. eikä myöskään itsetietoisuuteen. Hän ikään kuin unohti pohtia juuri sitä kuinka kontakti syntyy… ja hän kuoli osin juuri siihen, osin seksuaalisiin mieltymyksiinsä … hänestä tuli omien teorioidensa runkkaaja … ymmärrätkö sinä Sissi …

Kontaktin puuttuminen hyvä Sissi, johtuu mielestäni juuri menetyksestä, joka on minämme ja maailman välissä … siis tuosta välialueenvalheesta jossa kuitenkin asuu totuus .. mutta on tietysti luvallista epäillä totuuden olemassaoloa, koska välialue on … sitä suurta mayaa… eli illuusiota … tuo illuusio vie niin paljon voimia, että energiaa…. Että emme edes JAKSA kohdata todellisuutta ja tulla niin sanoakseni typerästi; `kokonaiseksi` … toinen kysymys on se, että mikä on ns. järjenvastaista ja mikä fantasiaa …. huomaatko, en sano pelkkää fantasiaa, koska se on voimaltaan yhtä suuri kuin mikä tahansa elämänalue … joskus harvoin, kun onnistumme tyhjentämään välialueet… heräämme yht`äkkiä ja huomaamme .. herranjestas, maailma on tässä … kasvun, kaiken kasvun edellytys on luopua kaikesta järkeilystä ja mielekkyydestä … tai menettää mielekkyys ja tulla järkiinsä … se on sama asia … loose your mind and come to your senses … mutta meidän pitää olla enemmän kontaktissa itseemme ja maailmaan … eikä mielikuviimme , luuloihimme, luuloon tieteen kaikkitietävyyteen .. tietohan on aina tarkoitushakuista ja lopultakin vain jnkn näkemys ...subjektiivinen illuusio … EI PIDÄ ystävä hyvä ja anteeksi , että huusin… mennä nuolemaan auktoriteettien ja tieteen persettä kritiikittömästi .. eikä oikeastaan lainkaan vaan ottaa se yhtenä elämän osa-alueena, sillä me ihmiset olemme uteliaita ja meitä ohjaa kollektiivinen muisti joka sitten yhtyy mielikuviimme ja siinä sitä ollaan …

- mutta Jussi kulta, eikö fantasiassa asu juuri luovuus…

- Sissi rakas, totta kai , jos se on sinulla käytettävissä juuri nyt, tässä ja nyt, ja siinä hetkessä jolloin aika ja paikka venyy … silloin olemme irti .. tässä voit ottaa oppia lasten leikeistä .. tai siis , me kaikki voimme … etsimme lopultakin oikeaa paikkaa ulkoa- ja itsestämme, jossa tuo tiedostamisen tila jatkuu ”tässä ja nyt” mahdollisimman pitkään .. se on jumalallinen tila, jossa aika on poissa…. Ja sen mukana kaikki eiliset ja nykyiset ja tulevaisuuden illuusiot, jotka vain estävät luovaa kestävää toimintaa … ymmärrätkö, me hankimme itsellemme … ”hahmon” …...meidän on siis luovuttava niistä kymmenistä, sadoista tai jopa tuhansista tilanteista jotka meitä kahlitsevat ja juuri tämän ”hahmon” avulla voimme olla ehyt ja yksi tässä ja nyt…. Koska muuten nuo lukemattomat tilanteet vaativat jotain päätöstä ja ne vievät kaiken energia …

- Jussi rakas, minä haluaisin nyt niin kovin rakastella kanssasi tässä pikku puutarhassamme ja voisi olla oikein terveellistä tuolle naapurin kyylälle nähdä kuinka …
- niin juuri Sissi rakas ja pian minä lupaan viedä sinut tähtiin… mutta valmistele sinä ystävämme

XLVII

Jussi kultaseni,

Poika Varjoisalta Kujalta sanoi, että hän ei aio enää epäonnistua vaan kiristää nyt itsestään kaikki irti. Mitä hän mahtoi tarkoittaa ? Hänhän ei ole koskaan onnistunut missään, siksi hän on joutunut oman itsensä varjoon aina vain kapeammalle kujalle, josta ei ole ulospääsyä. Hän on elänyt adrenaalipitoista elämää ja romahtanut aina kotvan yritettyään. Hän on romahtanut oman varjonsa alle,,,, ajattele nyt sinäkin Jussi rakas.

Muistatko, kun kerran koetimme punnita hänen varjoaan…. Koko vaaka ei suostunut näyttämään mitään vaan se meni heti säpäleiksi… miksi hän ei voi armahtaa itseään ja lakat yrittämästä, niin, että edes pieni valon pilkahdus tulisi hänen kujalleen …

.. luuletko sinä Jussi, että hän ei uskalla ottaa vastaan apua … ei mistään… että hän ei usko, että kukaan voisi auttaa ...jospa vain hän osaisi rentoutua, eikä olisi aina niin olemassa ollakseen jotain … koska hänhän ei ole kuin varjo .. mutta mistä hän on varjo..tiedätkö sinä Jussi sen ?

Luuletko, että hän on vain varjo siitä, että oli kerran … ainakin sanojensa mukaan antautunut jumalalle ja sitten … pettynyt …

- luulen Sissi, että hänen olisi syytä luopua … ja siirtyä varjosta aitoon luovuuteen … ja mitä luulen on se, että hän jäi oman kappaleensa varjoksi , muistathan….
https://www.youtube.com/watch?v=1_dkWsQvQ5A

.. hän ei ollut vielä yhtätoistakaan … ja hän oli kuin muutkin kunnes hän nousi tähtiin … liian nuorena… liian nuorena… hän vihelteli ja lauloi kunnes hänet unohdettiin ja hän jäi varjoon …

ja tiedätkö Sissi, kukapa hänet opettaisi tulemaan pois varjoista, koululaitos ei opeta eikä osaa opettaa, siellä on hurja kilpailu… pisteitä, numeroita mutta ei sitä kuinka tullaan varjosta valoon … muistatko mitä Jeesus sanoi silmästä, se on ruumiin lamppu …

… kilpailu joka maailmassa on murhaa … tämä kulttuuri tuhoaa .. kuten olet huomannut siitä valtavan valehtelun määrästä, jota nyt harjoitetaan… sen sijaan, että opetettaisiin rentoutumista , jotta tulisi uusia ajatuksia … jotta tulisi uusia luovia valaistuneita ajatuksia … kerro tai kysy sinä häneltä sissi mikä hänen jumalakuvansa mahtaa olla , jos sitä on ja , jos sinä löydät häntä enää niistä varjoista … sillä Sissi rakas .. eihän hän ole ainoa … tässä yhteiskunnassa on se vika, että aina nuorempana ja nuorempana pitäisi kaikki oppia ...jopa kävelemään jo kohdussa...älä naura .. tässä on ainakin puolitotuutta …

… tärkeintä on rakkaus … minä luulen, että hänen jumalansa kuva on kuva raivoavasta isästä… kuten jumalasta on piirretty kuvia valkopartaisena vanhana miehenä…. Mutta älä painosta häntä .. anna hänen pitää sadistinen jumalansa … mutta ole siinä vierellä turvana … sillä hän todennäköisesti ajattelee, että hänen isänsä tulee vihaiseksi, mikäli hän tulee valooooon… ymmärrätkö… hän tuskin uskaltaa upottaa isäänsä myllynkivi kaulassa kaivoon vaikka silloin voisi lamppu syttyä … muista, että Freudista lähtien omatunto on aiheuttanut syyllisyyttä ja sairautta … vaan, jos henki ja sielu on mukana … hän voi nähdä mahdollisen valon … ja upottaa ”jumalansa” mereen, ilman huonoa omaa kuvaa itsestään… hänen täytyy ymmärtää, että hän on edelleen se hurmaava poika joka hän oli ennen kuin häneltä ja hän alkoi vaatia itseltään niin paljon, että hän jäi kehittymättömään tilaan, jossa hän ei ymmärtänyt masennusta ja ahdistusta vaan painui varjoon …

Sissi rakas kaiva sinä hänen kanssaan hänen rikkautensa esille … kaivakaa yhdessä positiiviset potentiaalit esille … elämän tarkoitus on soida täydellisesti kukin omimmalla tavallaan …. suru on se, että me kuolemme enne kuin synnymme valoon….

XLVI

Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa 

Kuulepas Jussi,

mitä ajattelet siitä, että ...kuten tiedät .. meillä ihmisillä on taipumus mielekkyyteen… kuten Viktor Frankl on sanonut… luuletko, että se, että miten sen nyt sanoisi … että, koska olen kuollut, niin silti etsisin vielä tuota elämän mielekkyyttä ?

- Sissi kultaseni,on niin vaikea sanoa mutta Freudin ratkaisut tuntuvat nyt liian yksinkertaisilta. Mutta, jos tarkoitat, että etsisit valtaa … niin tuskin… mielekkyyttä toki, kuten kaikki me etsimme … mielekkyyden etsiminen on meissä jokaisessa mutta valta ja sen himoitseminen on synti … se johtaa aina muiden alistamiseen ja oman pahanolon siittämiseen … sinun tapauksessa, kuten ehkä minunkin kysymyksessä on mielettömyyden neuroosi … ja siinä on purtavaa kyllä aivan tarpeeksi …

- mutta Jussi, minulla on kuinka sen nyt sanoisin, hieman paniikinomainen olotila, vaikka en olekaan enää siinä tavallisessa ruumiissani… ja siksi uskon, että tämä useiden kuukausien lepo on vienyt elämältäni mielekkyyden ja SE, jos mikä painaa mieltäni..,

- Niin Sissi, mikä meidän ihmisten mieliä enempi painaisi kuin mielekkyys, josta olemme niin kovin riippuvaisia… mielekkyyden tavoittelusta pitäisi osata luopua...mutta ei niin, että alkaisimme tavoittelemaan mielettömyyksiä, sillä silloin olemme taas paksusti bosessa. Sillä kukapa enää haluaisi vapautua mielettömyyksistä… nehän edustavat kuitenkin jonkinlaista vapautta tästä kaikesta, ruumiista, elämästä ja sinun tapauksessasi siitä, että olet kuollut mutta kuitenkin läsnä täällä meidän kanssamme… minun, jo menehtyneiden eläinten, takakasvon ja pojan joka on varjoisalta kujalta vaikka syntyikin auringon paisteessa auringossa … näin uskon…

- mutta Jussi kulta...minusta tuntuu, että olemme kuin liimattuna, emmekä pääse eteenpäin missään asiassa, jos nyt on mitään asiaa tai suuntaa mihin meidän pitäisi pyrkiä .. ja Jussi, se mitä sanoit Freudista, niin kyllä minulle seksi maistuu, kuten varmaan muistat viime yöltä .. eikä se ollut kylmää eihän … se oli ihanaa ..olet paras ratsumies Jussi,

mutta vakavasti ottaen, onko sinulla mitään ajatusta, nyt, kun se uusi telttakin on saapunut… Jussi tiedätkö, isäni oli psykiatrian professori joka syyti omaa pahaa oloaan minun päälleni koko ajan…. Ja ei yksin isäni vaan äidilläni oli angstineuroosi ja hän söi jatkuvasti … ensin barbituraatteja ja sitten bentsodiatsepiineja, jotta pysyisi normaalina … niin hänen omatuntonsa oli sortunut pilvenpiirtäjänkorkuisen yliminän alle … tiedäthän sinä noita suuria rakennuksia … ja tiedätkö … hän .. ei milloinkaan kyennyt näkemään itseään yhtenä kokonaisuutena vaan ainoastaan osina … tiedäthän kuin Chigagon teurastajat, jotka eivät nähneet kuin sen osan jonka he siasta tai mitä nyt sitten leikkaisivatkin… hän oli kuin konsanaan lääkärit ovat … erikoistunut johonkin … niin, mistä minun piti puhua …

- Sissi rakas, saanko keskeyttää mutta en oikein osaa ottaa vastaan kehuja rakastelutaidoistani … minäni on niin heikko ja hauras ja pelkää ilmeisesti ylpistyvänsä, jos joku kehuu minua miehenä ...

- mutta Jussi hyvä, eikä tuo ole vähän … miten minä sanoisin .. kuin keksittyä.. haluatko, että kehun sinua oikein kunnolla tai ehkä tarvitsetkin vai piiskaa … no...kuinka on …

- no hyvä on, minä päätän nyt, että antaudun himolle ja panen viimeiset voimat likoon, saat alkaa tanssittaa nahkaruoskaa … anna kaiken himon kyllästää itseni, sillä eihän siinä ole mitään muuta kuin ihanaa väärää joka on nyt oikein … oikein hyvää … nimittäin on hyvä, että oman ihanteeni varaan rakennettu minuus nyt kaadetaan etten saa hermoromahdusta … joka on sellaisen säilyttämisessä ei vain vaara vaan vääjäämätön tulos…

XLV

Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa 

Jussi, nyt on jo elokuu, ethän voi enää nukkua talviunta.

- Muistatko Sissi, että näin keväällä unta, vai olinko jossain muualla, sulosuuni. Ethän pahastu, että sanon sinua sulosuuksi, huulesi ovat niin kauniit.

Niin, kevät.

Se oli kevättä, kun tavoitin tietynlaisen näkymän. Näin jonkinlaista unta, että USA tulisi syttymään tuleen…

ja että armonlangat, jotka kannattelevat elämää katkesivat, ja neljältä suunnalta alkoi puhaltamaan voimakas puhuri, joka yltyi myrskyksi … ensin se puhalsi voimakkaammin idästä mutta sitten se laantui, ja länsituuli voimistui. Vedet ikään kuin värisivät ja odottivat kuohumistaan, mutta nyt tajuan, että vesi kiehui kuumuudesta, se kiehui raivosta kuumentuneena ja, että se vesi oli kansanjoukko, joka oli aivan raivon vallassa, koska heidän lihansa söi heitä… sitten joku huusi, että naulatkaa nyt saatana se lihanne ristille enne kuin tapatte toisenne ja joudutte ikuisen helvetin ijänkaikkiseen syvyyteen … jotkut parkuivat, että he olivatkin ottaneet uuden kiintopisteen päästäkseen pois täältä pätsistä, mutta oli kuin valtava koura olisi pitänyt suurennuslasia heidän yllään .. niin, ja sitten nauranut ilkeää naurua …

… mutta, se mestari, jonka luulin tunteneeni erääksi … en tarkoita, että tuo mestari olisi ollut Jeesus …ja kuitenkin se vastasi niin täydellisesti ihmisten mielikuvia hänestä, siis jokaisen omaa mielikuvaa, olipa hän kristinuskossa tai muslimi tai mikä vaan … se oli pikemminkin väärennös, niin juuri, väärennös, josta niin moni oli innoissaan, koska ei enää kestänyt siinä olotilassa missä olivat … siis palamassa poroksi tai kiehuvassa vedessä, jossa lihat irtosivat luista...saatanan seuraajat kuolivat heti, sillä heillä ei ollut mitään voimaa vastustaa .. ja mitäpä saatana tekisi tuollaisella joukolla ..., joita meillä täällä Suomessakin on korkeilla valtiollisilla paikoilla … mutta Sissi sulosuu, en nyt jaksa enempää tätä.. nyt et voi väittää etten olisi hereillä vaikka en sitä itse tiedäkään sillä usein unissani luulen olevani hereillä ja valveilla ollessani en erota unta valveesta, ja onko niillä mitään eroa …

- Mutta Jussi kultaseni, entäpä se teltta, kuulin, että se Vasta nyt on saapunut, että joku on sen tilannut mutta miksi se on tilattu… mahtuvathan ystävämme tuohon kymmenensentin telttaankin vaikka en kyllä käsitä miten .. eihän se tietysti niin ihmeellistä ole sillä nukuinhan minkäkin paperin ohuena omassa taulussani, josta sitten valahdin pois …

- Sissi, ei se teltta yksinään vaan se paalu siinä edessä.. niin no, ja tietysti se, että kun olin vielä pieni olin valehdellut teltasta … en voinut kertoa totuutta sillä pelkäsin, että koko koululuokka olisi nauranut … mutta sanoit, että älä katso elämääsi tikun nokassa.. sen juuri aion tehdä .. en tosin aio tarkastella sitä järkeni avulla, niin hullu en sentään ole ...vaan aion mennä suoraan harhapolulle ja katsoa sivusta kuinka kaikki oikein meni ..ikään kuin tuntemattomana ja tunnistamatta itseäni … ymmärräthän kultaseni.. voi hittolainen .. amppari .. anna sähkömiekkani tänne ..

- ei se ollut amppari vaan migrantti ,, odotapa hetki saat sähkömiekan, siitä on päästävä heti eroon tai se sotkee koko kämpän alleen paskallaan… no se katosi

- minun piti sanoa, että rutistan kaiken hyvin pieneksi jotta voi nähdä kaiken harhapolulta helposti ja tarkasti, silloin kaikki asettuu ykseyteen , niin sanoakseni..

- Jussi tiedätkö, kun ajattelen sinua

minä tunnen sinut nyt sudenhetken miehenä, sellainen sinä olet ja sellaisena minä sinut kohtasin, muistako

sudenhetkenä aika ja kellot kohoavat liekehtivinä korkeuksiin,

silloin isket veitsen mutta vastustajasi lyönti menee ohi, koska olet jo poistunut

ja

me nauramme auringonkehrälle ja suutelemme maailmaa ja elämää.

Mutta Jussi, haluaisin, että tutkisit minua hiukan

kaivaisit elämäni peilitaloa

tule syliini ja ota käsikirjoitukseni ja lue se oikein huolella.. minä rakastan sinua...