Kuule Jussi, sinähän kiroilit ….

Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XLII

Jussi kuuletko sinä mitä minä puhun …

- sanoin; ”Jumalauta, että toivoisin Jeesuksen palaavan tähänkin maahan ja puhdistavan koko maan ja mieluummin iankaikkisesti … toisen ja lopullisen kuoleman kautta”… ja nyt lisään, että rukoilen jokaisen viholliseni puolesta niin, että he tulisivat uskoon Jeesukseen Kristukseen, joka puhdistaisi heidät synneistään, että he tulisivat lujaan synnintuntoon ja oppisivat tuntemaan oman pahuuteensa… sillä oma pahuus laittaa pienelle paikalle, kun sen tunnustaa ja tunnistaa… seisoo ja voi polvistua Jeesuksen eteen… hänellä on voima antaa anteeksi ja muuttaa kaikki …

Jussi, tiedätkö, että ennen kävelin todella nopeasti mutta etenin silti kovin hitaasti… koetin liikkua takaperin liukumalla ja yllätyksekseni meninkin eteenpäin, takana oli muuttanut eteen je edessä taakse… edessä oli siis takanani ja takanani oli edessäni… itse en oikein hahmottanut paikkaani lainkaan… leijuin kuin neulankärjellä, vaikka liikuin ees ja taas …
nopeasti hymyillen…

- Sissi kultaseni, miksi sitten hymyilit nopeasti …

- Jussi kultaseni, me naiset hymyilemme aina, milloin sisäänpäin milloin ulospäin.. milloin ilosta, milloin kateudesta ...Jussi ymmärräthän .. me olemme syntyneet hymyilemään .. ei meitä kukaan muuten huomaa … on siis tultava kaapista ulos, on ymmärrettävä ensin kuinka tullaan kaapista ulos hymyilemättä….ja on muistettava, että kaappiin ei ole paluuta vaikka se kaappi olisi ollut pakastin….on annettava maailman tuulten pyyhkiä paljasta persettä ja unohtaa meetoot … sillä juuri tarjoutuminen meetoolle on hymyilyä itselle ja omalle kiimalleen, se on valhe joka ei kanna … se ei ole perseen puhdistamista erämaan tuulessa vaan perseen tarjoamista tatuointien kera arvosteltavaksi mutta auta armias jos arvostelija tai se joka sinne yrittää sormensa työntää on väärä ihminen, siitä tulee meetoomörkö … no se siitä ja sinä se Jussi et tätä mörköä taida edes tuntea … olet nimittäin nukkunut pitkään …

Vastapäiseen taloon tulee mustat vaunut.. Jussi …

- tiedän, sinne tulee mustat umpivaunut, he tulevat tai hän tulee niin, että minä tietäisin hänen tulevan ...

- Jussi sittenhän minun ei tarvitse pelätä...

Eipä silti, että olisin osannut edes pelätä,

Jussi; minä vain näin mustien vaunujen pysähtyvän portin pieleen

hallavat hevoset päästelivät vaahtoa turvastaan ja niiden selkä höyrysi

ja

alaston lierihattuinen mies nousi portaat ja koputti oveen

ovi avattiin ja ovesta ilmestyi valkoinen käsi, joka otti hatun hänen päästään,


hahmot menivät sisälle

nyt katson ikkunasta kuinka varjot liittyvät yhteen ja Jussi; kuinka ikkuna meneekään paksuun huuruun… yuuh aiih ouu mera jag blir galen... sådana … onko naapurisi svedunkielinen Jussi…

pisarat valuvat valtoimenaan ikkunanlasia pitkin epämääräisessä rivissä

nyt ovi aukesi,

mies tulee ulos ja hattu laitetaan hänen päähänsä

hän ajaa vaunuillaan suoraan auringonlaskuun

saa nähdä nouseeko aurinko enää ikinä ...

minusta tuntuu, että aika on pysähtynyt sillä harvoin olen nähnyt omenapuiden kukkivan tammikuussa … vai mitä sinä Jussi luulet tämän olevan …

- en minä Sissi tiedä mutta silmäsi loistavat kuin tiepolon sininen taivas, kasvoissasi on purppuraa ja vaaleanpunaista neilikkaa, olet kuin noussut aquamariinista merestä, kuten silloin kun pelastit minut hiekkarannalla, kun siipeni olivat repeytyneet ja olin tippunut tähän maailmaan, joka oli pahin mitä olin milloinkaan nähnyt, se oli musta helvetti silmissäni … mutta sinun katseesi oli kuin rubiinia ja kasvosi olivat mangolian kukan vaaleat … silitit ihoani, joka oli paljaana, silitit hilseilevää ruusunpunaista enkelinnahkaani ja minun silmissäni loistit kuin Jumalan lupaus sateenkaaren väreissä … saatoin nähdä elämäsi sinen, saatoin nähdä keltamustan ja violetin väriset vaikeutesi, elämäsi rikkonaisuuden ja ahdistuksen ja, että olit jo suunnitellut matkaa valheen alla tähtitaivaan takana olevaan mustaan helvettiin ..koska et ymmärtänyt , että olet jo täällä helvetissä ..missä käydään lopunajan taistelu maailmankaikkeuden herruudesta… olet minulle Sissi niin kovin rakas…
… sinä et sanonut tietäväsi mikä tai millainen olen vaan sinä tiesit, että me olemme tänäisinä ja tonaisina, siis toisenlaisia kuin miltä näytämme ja siksi lyönnit osuvat vain lyöjään itseensä … kuuletko kuinka hopealangat jotka pitävät elämää paikallaan kirahtelevat …


Pax seisoo teltanovella …

painajainen ja kuolema Suomessa

Öljyä, viiniä ja ruiskukkia vehnäpellossa XLI

Suomi on kuollut, niin kertakaikkisen kuollut kuin voi kuollut olla.

Häpeän Suomen valtionjohtoa, häpeän itseäni ja jokaista suomalaista. Kuinka me kehtaamme sanoa olevamme ihmisiä? Mikä oikeus meillä on puhua ihmisistä yhtään mitään.

Jumalauta, että toivoisin Jeesuksen palaavan tähänkin maahan ja puhdistavan koko maan ja mieluummin iankaikkisesti … toisen ja lopullisen kuoleman kautta.

Erityisesti toivon ja varoitan rikkaita, sillä heidän syntinsä palavat pitkään. On oikein, että he joutuvat valittamaan ja itkemään sitä kurjuutta jonka he tulevat kohtaamaan.

Kuten on sanottu: ”Teidän rikkautenne mätänee niin kuin te olette mädättäneet ihmisen ja maailman. Teidän omaisuutenne ruoste on tuleva todisteeksi teidän vääryyksistänne. Teidän lihanne syö tuli; mutta te keräätte lisää aarteita rovioonne.”

Se palkka jonka olette riistäneet työmiehiltä, ihmisiltä, peltojenne niittäjiltä, se huutaa teidän kuolemaanne ja ne huudot ovat kohonneet ylös Jumalan korviin.

Mässäilijöitten palkka joutuminen teuraaksi. He ovat lihottaneet itsensä teuraspäiväksi. Te jotka olette tuominneet Jumalan oman; he eivät teitä tuomitse, vaan te itse kaikessa saastaisuudessanne tuomitsette itsenne ja sytytätte itsenne palamaan. Teidän tuomarinne ja asianajajanne on yksi ja sama; se on teidän saastanne, joka hautaa teidät alleen.


- Herää Jussi, mikä sinun on rakkaani, olet nukkunut jo melkein puolivuotta, vetämättä kertaakaan henkeä, mikä on käsittääkseni jonkinlainen lääketieteellinen ihme … sillä sinähän elät kai vielä … onneksi elät sinä rakas nallekarhuni. Mutta kuule; nyt on vasta tammikuu ja kaikki ei ole vielä kuollut, ei aivan kaikki … maailma tekee kyllä kuolemaa tai oikeastaan ei maailma, vaan se mitä me ymmärrämme maailmalla, siis tämä pieni paperille piirretty pallo, joka kohta kääritään kasaan ja viskataan tuleen …


- Sissi rakas … olet valunut puoliksi teoksestasi ulos .. kuulin unenläpi jotain ääniä … näin jonkinlaista painajaista. Näin Johana Vartiaisen näköisen karhun kusemassa itseään helvettiin, hän ikään kuin hupeni oman virtsansa mukana ja se kusi haisi kuin kymmenientuhansien ruumiit. Hän näytti aluksi nauttivan mutta sitten tuuli lennätti hänestä atomeja pois ja hän kuoli atomi atomilta, huveten kuin omaan mielipuolisuuteensa. Sissi, minä luulen, en tiedä mutta kaikki ihmiset näyttävät niin samanlaisilta nykyään .. ehkä ahneus ja pahuus saa heidät näyttämään samalta … no, oli kuka oli mutta inhottava painajainen joka tapauksessa….

Mutta missä ovat eläinvainajamme?

Jussi, he nukkuvat sikeästi; jäivät telttaan nukkumaan syksyllä ja eivät ole tulleet ulos. Olin aluksi huolissani, mutta hehän ovat jo kerran kuolleet ja eivät nyt kirkastetuissa ruumiissaan tarvitse välttämättä ruokaa eikä viiniä, kuten en minkään mutta Jussi... sinun laitasi on toinen, sillä sinähän olet vielä jotenkuten henkitoreissasi. Tiedätkö Jussi.. en minäkään ole jaksanut lähteä luotasi pois vaan olen lepuutellut itseäni eräässä maalaamassani teoksessa, jonka lämpimissä väreissä minulla on ollut hyvä olla …. ja tosiaan sieltä nyt valuin pois .. ja pyydän anteeksi, jos herätin sinut ...olen ollut seinälläsi ja katsellut maailmaa, kuin seisoisin avoimen lähteen äärellä;

kuunnellen ja katsellen elämää… sinun seinältäsi on niin hyvät näköalat ...

olen Jussiseni kutistunut paperitolloksi ja ajattelin jo, heittää itseni pois,

mutta en tee sitä vielä, enhän halua lähteä vaivihkaa, en ainakaan ihan vielä, sillä jollain omituisella tapaa rakastan tätä maailman valhetta ja tomua, jota sen ihmiset ovat,

kevyttä tomua, ei mitään aurinkoa pölyä vaan mitätöntä tomua,

jolla ei ole senttiäkään arvoa … ainoastaan henki on arvokas mutta sitä ei voi erottaa kaikesta saastasta…ei

ihminen tule paremmaksi milloinkaan, päinvastoin ihminen heikkenee, kunnes armonoven sulkeuduttua, hän joutuu itse itsensä tuomittavaksi… toiset jatkavat iäisyydessä ihanaa armorikasta ja upeaa elämää, sellaista jollaisesta ei täällä maailmassa voi kuvitella mitään… ei täällä, jossa kiinnostuksen kohteena ovat valhe ja paskanhaju .. eihän sille mitään voi, että meissä on osa myös himoa, ja vain osaksi voimme valita …

- tiedätkö Sissi, siinä painajaisessa sanoin sille Vartiais-karhulle, että anna minä katselen sinua vielä hetken mr. Mitättömyys,

anna minun nauttia siitä, kun sinä hupenet atomi atomilta ja kärsit, kunnes kukaan ei sinua enää koskaan näe, ei muista … sanoin, että olkoon nämä viimeiset sanani sinulle… ja olkoon tämä viimeinen synnillinen tanssini, jonka nyt saan juoda vieläpä aromilasista… haluan vielä hetken, että poltat itseäsi molemmista päistä mr…. Niin paljon minäkin huomasin paskasta nauttivani, kuten tuossa totesit .. ja sanoin,
että sen jälkeen voin lentää merenlahden toiselle puolen, jossa ei teikäläisiä muista kukaan, ei edes omat lapset … siten kuulin kuinka valahdit taulustasi pöydälle ...

- niin Jussi; vielä tulee ehkä kevät, ja vielä ehkä ehdit sille ainoalle sillalle, joka ei romahda kulkijan alta,

sille sillalle joka ei ole kuin pahin painajainen kuten tämä maailma, joka tulee pian räjähtämään altamme ja palamaan kuin tulitikku, sillä se se on, ”vain” tulitikku kaikessa mitättömyydessään…. Ja sen jälkeen, jos pääset yli voimme yhtyä miljoonia kertoja ja sulaa toisiimme .. niin usein kuin sinua miellyttää ..

Tiedätkö… minun tekisi mieleni herättää karvaiset ystävämme, mutta enhän sitä toki tee … mutta uudessa maassa minä otan sinut, oma tähteni, siellä minä tanssin kevein askelin yli hautojen sinun kanssasi, sillä haudathan on jo haudattu muistoihin ja saamme elää hänen kanssaan iankaikkisesti, joka viimeisenä seisoi multien päällä .. ja unohdamme, että olimme koskaan käyneet täällä epätoivon maailmassa...kuten meille on luvattu; kristallimeren rannalla meidän jokainen kyyneleemme pyyhitään pois… Jussi,
Toivottaisin hyvää huomenta, jos olisi hyvä huomen, mutta ei vielä ole hyvien huomenien aika vaikka kohta on aamu .. tiedät kyllä, että on vielä säkkipimeää ja pimeämmäksi tämä aina vain käy, kunnes kuten kohdatessasi Jeesuksen 04,57 oli jo melkein valoisaa … ja aamu tuli kituliaasti kompuroiden ja pikkuhiljaa alkoi valon määrä lisääntymään .. , säde kerrallaan ..